Ostetaan kahdeksan lisätuntia pilkkahintaan! Vähänkäytetytkin huomioidaan.

Astuin tänään ulko-ovesta vähän yli kuusi ja ensimmäisellä rapulla seistessäni ensimmäinen ääni oli käen kukunta. En muistanut mikä uskomus käen kukkumiskerroilla oli, mutta oli tavattoman ihanaa kuunnella sen haikeaa kukkuilua metsän siimeksessä. Aamussa ei ollut muita ääniä. Pelkkä valoisa äänettömyys ja heräävän kevään tuoksu ♥
        Olenko sanonut jo, että rakastan kevättä ja kesää? ♥

Olimme Aikun kanssa ahkeria tänään työmaalla. En minä mitään tiukkaa takarajaa ollut meidän työlle laittanut, kun lupasin tänä kesänä olla laittamatta takarajoja tai 'deadlinea' mihinkään työhön, mutta niin vain saatiin homma pakettiin ja päästään huomenna aloittamaan uusia kujeita.
        Hymyilytti moneen kertaa se, miten saumatonta meidän yhteistyö Aikun kanssa on. Minä puhun höpöjä ja Aikku on olevinaan, että en puhu niin pässinpäisiä asioita kuin puhun! Tänään nauroin omalle ohjeistuksellenikin kun lause alkoi yhtä hölmösti kuin mitä se päättyikin ja Aikun kommentti oli yksinkertaisen ihana: "Okei."
         Tänään ajattelin työmaalla sitäkin, että tämä kesä on mahdollisesti viimeinen kesä näissä hommissa... En oikein tiedä miltä se ajatus tuntui. Kai se vähän harmitti.
         Kotona olisi väsyttänyt vietävästi ja puolet minusta olisi halunnut mennä vaan tyhjänpäiväisesti kävelemään pihamaalle ja nauttimaan kevätauringosta ja illasta, mutta se toinen puoli veti luuni auton luo renkaanvaihtoon. Nyt on sitten kesärenkulit alla eikä poliisit ainakaan siitä saa sakotettua, vaikka muusta rikollisesta sakottaisikin!
        Miehenmurrikka kysyi iltasella kun soiteltiin, että katsoinko pyörimissuunnan renkaissa? Ei niissä tainnut olla väliä, mutta eiköhän sen huomenaamuna huomaa jos pakki vie eteen ja ykkönen taakse ♥

Eilen kun ruohonleikkuri pani kampoihin minulle eikä startannut niin tänään olin liikkeellä sitten eri taktiikalla. Hyppäsin leikkurin kyytiin vaivihkaan ja käynnistin. Hurraa se hyrähti käyntiin ja ajelin vähän pihanurmen laikkuja lyhyemmäksi. Jotenkin tuntui, että se jäi vähän pitkäksi vaikka miten alas yritin teriä laskea... Oliskohan ollut syy jo alkuperäisen korren lyhyydessä...
        Marjapensaatkin puskevat jo lehteä ja taisi jäädä ruiskuttamatta. Ei niitä enää voi ruiskutella, vai voiko? Ihanan näköistä kun alkaa oksissa olemaan vihreää. Kamalan monta kuukautta sitä ollaankin tuijoteltu alastomia oksia.

Joku voisi myydä minulle taas muutaman lisätunnin tähän iltaan.
       Tänäänkin piti olla iltalenkille menossa jo, vaikka olin ajatellut, että olisin napannut perunat jo itämään. Kohta ei saada perunaa maahankaan, kun idätys jää niin myöhäiseksi. Naapuri oli näköjään jo upotellut perunat maahan, joten kai siellä odotellaan sitten juhannuspottua omasta maasta...
        Minä katselin kaihoisasti tulevaa kasvimaatani.
        Pian.
        Ihan pian saan siellä möyriä ♥

Tänä aamuna oli asteita vain muutama ja kylmää piti pitkälle päivän puolellekin niin, että sai olla toppavaatteissa vielä puolen päivän jälkeenkin! Pitäisi kohta siirrellä perennoja, mutta miten minä siirrän jos näin kylmiä öitä pitää. Johan ne kuolevat ja mistä minä sitten saan uusia taimia!?
        Kyllä ei voisi olla yhtään raivostuttavampaa kevättä!

Pitäisi jo kitkeä!!

Iltalenkki meni kohtuullisesti, kyllähän tuo koukistaja vielä vähän äittelee ja tuntui ainakin alussa kipeältä. Huomaan kyllä senkin, että varon nykyään juoksemista oikealla jalalla jotenkin ihan erityisesti... En haluaisi. Tänäänkin mietin monta kertaa, että pitäisi ajatella ihan jotain muuta ja vain juosta, mutta sitten taas saan itseni kiinni jalan linkkaamisesta tai ontumisesta... Kohta  se ei kuntoon tulekaan! Pitää vaan saada juoksu kivuttomaksi niin jospa se sitten auttaisi myös ryhtiin ja askellukseen ja asentoonkin..
        Todella turhauttavia nämä neljän kilsan lenkit kun olin ajatellut, että ennen kesää olisi alla ainakin 14km juoksu... Nyt ei voi kuvitella että pääsisi edes sitä normaalia 7km... Arvatkaa vaan miten kovassa käytössä olisi nyt nurkkeilysäkki?!

Tämmöinen fiilis juoksusta. Möks!

Luojan kiitos saan kuitenkin nukuttua.
      Miehenmuru sanoi taas, että oli viime yönä herännyt kolmen maissa miettimään töitä. Pitäisi keksiä sille unikouluun uusi harjoite, millä se saisi unta nopeasti vaikka sattuisikin heräämään ja ajatuksiin yrittäisi murtautua huoli töistä.. Itsellä sitä ongelmaa ei ole, että stressaisin töistä. Mietin niitä asioita töissä.
       Ehkä Murunen nukkuisi paremmin jos minä tuhisisin vieressä ♥
       Pitää nauhoittaa sitten omaa unta, jospa sitä sitten alkaisi väsyttämään ♥

P.S. Voiko tämmöisinä kevätiltoina nukkumaan mennäkään?! Ah...

Kellanvihreä ikkuna ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
347. juoksupäivä (125 vko alkaa)
- 2167.3km
- 4 km metsätiepyrähdys (26min)
- juoksun alussa lonkankoukistaja tuntui sen verran, että askeleesta tuli omituinen ja jotenkin ontuva
- toinen jalka juoksi toinen antoi vähän perää. Lantiosta valahti aina alemmas. Pitäisi saada kipu pois.
- kun lihas lämpeni kipukin helpo. vtti
- turhautti jo pelkkä juoksu ja oli ikävä niitä iltoja kun juoksin kylälenkkiä ja ojissa pörräsi iltaiset ötökät
- keli oli ihana, +12 ja aurinkoinen, tuuleton ilta. Vähän viileää vielä
- yritän OIKEASTI olla nyt sitkeä enkä lannistu..älillä se on todella vaikeaa!!