7. toukokuuta 2017

Avarassa luonnossa rentoutumassa ♥

Sunnuntaiaamu ♥
      Melkein parhaimpia aamuja viikossa nykyään. Heräsin linnunlauluun ja valoisaan kammariin. Tuli hyvä fiilis jo heti aamusta, kun ei ollut kiire mihinkään eikä tarvinnut lähteä mihinkään. Tupa oli vähän viileä kun sinne asti ehdin, kun en eilen ollut ehtinyt enää lämmittää. Näköjään vielä vaatii lämmityskerran päivässä nämä kevätkelit. Viime yökin taisi olla aika kylmä...
      Tämmöiset lämpöiset kevätviikot tekevät tulevan kylmyyden entistä kamalammaksi. Vähän kuin jokin hyvä ruoka, mitä ei enää ikinä saisi syödä.
Kun olin saanut sisähommat tehdyksi, lähdin rauhoittumaan ja rentoutumaan metsään. Puita halailemaan ja voimaantumaan ♥ Älkää naurako, kokeilkaa, se tepsii oikeasti! Metsässä pulssi oli rauhallisempi, hengitys tasaisempaa ja olo kevyt. Ja oli helppo liikkuakin kun ei ollut enää lunta...


Talitintti

Punarinta

Pajulintu?

Kirjosieppo... kenties?
Leikin luontokuvaajaa minun Avara Luonto-retkelläni ja yritin saada mahdollisimman monesta linnusta (tai muista metsänmönkijöistä) kuvia. 
      Mutta...
      En tajua, miten ylipäänsä kukaan saa linnuista kuvia! Juuri kun saa linnun linssiin ja zoomailee, lintu katoaa. Tämä toistui joka kerta kun oli joku tipitii kuvissa. Nämä linnut kuitenkin sain luontoretkeltäni bongatuksi. En oikein tunnista lintuja. Huomasin vain. En äänestä enkä sulkapeitteestä.
       Muita otuksia ei metsäretkellä tullut vastaan, vaikka jälkiä ja jätöksiä tulikin. Kävelin meidän omaa taimikon rinnettä ylös kangasmetsän puolelle ja bongasin rinteestä hirvien herkuttelupaikan. Meidän taimet oli syöty melkein järjestyksessä! Sinne meni komeat ja uudet männyt!! 
      Peijakkaat!
Näistä tulee sitten niitä turilasmäntyjä, missä on sutturoita vaan oksien paikalla!
Naapurin isäntä sanoikin muutama viikko sitten, että täällä liikkuu aika isojakin hirvilaumoja. Kuuden tai kahdeksan laumoissa, joten eipä tuollainen taimikko kauaa katsele, jos semmoinen määrä nälkäisiä suita sattuu paikalle. 
     Kiukutus!
     Toinen kiukutus löytyi pihamaalta - tosin pienen naurun kera.
    Naapurista päin jolkotteli mustavalkea kissa ja kun kysyin siltä, että mihin päin olisi matka niin se vilkaisi minua kuin suurta harmia ja nakkeli niskaansa ja veti luitaan meidän vinttiin. MEIDÄN VINTTIIN!! Ja se meni sinne kuin kotiinsa. Jos kissakurnauskis olisi osannut puhua, se oli olisi varmasti todennut kylmästi: "Mitäs siinä kyyläät!"

Iltasella, kun olin aikeissa mennä laittamaan saunaa lämmite huomasin liikettä meidän marjapuskien luona. Ensin näin pari pupua, jotka juoksivat pensaiden ympärillä ja ajoivat toisiaan takaa, sitten näin kolmannen ja kohta niitä juoksi neljä toistensa kimpussa! Taisi olla vähän jo kevättä rinnassa ♥ mutta osasivat kyllä tapellakin!
      Mietin vain, että jos niitä nyt on jo neljä niin mitenhän kauan minun kasvimaani säilyy...?!
      Rouskis! Mum-mums!
Neljäs on jossain piilossa...
 

Tänään en käynyt lenkillä vaan yritin vähän saada jalkoja kuntoon. Oikean puolen lonkankoukistaja on EDELLEEN harmina, vaikka yritän vääntää ja kääntää ja venytellä ja rullailla. Nyt se kiristää jostain semmoisesta paikasta, mitä en löydä... Huomasin, että minulle oli taas kamalan vaikea jättää juoksu välistä, joten se on merkkinä yleensä siitä että silloin se juuri pitää jättää välistä. Juoksin tällä viikolla jo 3 kertaa, joten tämänpäiväinen olisi ollut muutenkin ns. ylimääräinen treeni, mutta jos jalat olisivat olleet kunnossa niin varmasti olisi tuntunut ihan hyvältä neljäskin juoksupäivä.
         Nyt vaan jalat pitää saada vetristymään ja ongelmat pois että voi ruveta nauttimaan kesäjuoksenteluista ♥
         Eilen oli ne hautajaisetkin.
        Surullista taas ja olin koko eilisillan ihan sippi. Henkinen kuormitus on joskus pahempaa kuin fyysinen rasitus. Ja kun kävi vielä sellainen pieni kamera-katastrofi, että minun kamera ei ollut ottanut kuin 50 kuvaa niin meinasi jäädä kuvat antamatta. Onneksi isällä oli back-up-kamera eli otti sieltä puolelta, missä minä en ollut ja sitten vähän muutenkin ylimääräisiä kuvia. Sain ihan mukavasti päälle 100 kuvan nivaskan sitten loppujen lopuksi hautajaisista, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Kyllä säikäytti, kun muistotilaisuudessa katsoin, että suurin osa kuvista puuttuu. Tai kaikki kuvat oli kortilla, mutta se ilmoitti, että ne ovat PCD tiedostoja ja varmaankin vielä kaikenlisäksi vioittuneita...
        Oli miten oli. Hyvä kun sekin keikka on nyt heitetty ja kuvat otettu. 
       Vastuullisia hommia, kun varta vasten oikein pyydetään kuvaamaan ja luotetaan siihen että kuvia myös saadaan.
        Viikonloppu teki hyvää ja varsinkin tämä päivä oli ihana ♥ Pelkkää rentoutumista ja hyvää oloa. Latasin akkuja oikein kunnolla!
         Toivottavasti ensi viikko ei nyt heittäydy takatalveksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti