Päiväunia

Tänään yritin taas pitää rentoutuspäivän, kun meni kaksi vapaapäivää erilaisissa hommissa. Ensin muualla ja sitten vielä kotisilla.
       Raahasin aamusta riippumaton telineen pihalle ja etsin riippumaton köllöttelyä varten, mutta vasta iltapäivästä minä sinne asti pääsin, kun kävelin ja ihastelin tiluksia ♥ Kaikkialla alkoi olla niin siistiä ja ihanan vihreää, että hyvää teki! Olen ainakin tähän asti onnistunut siinä, missä halusin tänä kesänä onnistua: kotirauhan pyhityksessä, siinä etten kuluttaisi turhaa energiaa töihin ja en ainakaan kuluttaisi työjuttuihin energiaa kotona! On toiminut ja olen voinut paremmin.

Naapurin isäntäkin löysi meidän pellot vihdoin viimein äeksensä ja kylvökoneensa kanssa. Kamala pöly ja kamalasti lokkia! Miten ne linnut osaavatkin tulla heti paikalle, kun koneet rupeavat jylläämään pellolla?! Onko niillä joku mato-tutka joka iskee päälle heti kun traktori kääntyy pellolle?

Minulla alkaa jo oma kasvimaa polttelemaan. Annoin uhkauksen vanhalle polvelle, että ilman minua sinne ei sitten ole menemistä. Olen odottanut kasvimaan tekoa koko talven ja nyt ne eivät todellakaan tee sitä ilman minua!
       Nyt on jo kurkuistakin sen verran piippaa näkyvissä, että huomenna pitää äkkiä istuttaa ne jo isompaan ruukkuun ja kenties jo vähän lannoitella. Tomaatitkin joutaisivat jo johonkin, kun alkavat nuokkua tuolla ruukuissa.
       Ajattelin, että huomenna kävisin ostamassa vähän niitä pensaiden taimia niin voisi samalla sitten ostaa mullat ja tomaattisäkitkin. Niin, ja lannoitteet. ♥
       Olen niin innoissani taas tästä keväästä tai siis kesäksihän tätä voisi jo sanoa! Ja omasta pihasta ja omasta kasvimaasta ja kaikesta vihreästä, joka puskee kamalankin talven jälkeen sitkeästi maan sisästä uudelleen kasvuun. Pitäisi oppia jotain kasveista. Ne uskovat kevääseen joka vuosi, vaikka talvi olisi miten vaikeaa hyvänsä tai vaikka ei luulisi, että ne edes selviävät.

Kaunis toukotöiden peltomaisema ♥

Tänään kun lueskelin kirjaa riippumatossa (villasukat ja villapaita päällä, mutta kuitenkin) ajattelin, että yhden asian haluaisin vielä takaisin harrastuksistani, jonka olen painanut syystä tai toisesta unholaan - kirjoittamisen.
       Päiväkirjan ja blogin lisäksi en oikeastaan enää kirjoita juuri ollenkaan. Koko ajan minulla on tarinoita päässä, mutta minulla ei ole (muka) aikaa laittaa niitä paperille tai naputtaa tietokoneen muistiin. Minusta on myös tullut kamalan kriittinen omaa tekstiä kohtaan...
        Kaipaan kuitenkin kirjoittamista kamalasti!
        En kai minä muuten näitäkään juttuja tänne vääntäisi, jos kirjoittaminen ei olisi kiinteä osa minua. Joskus kirjoitin kirjan vuodessa ja nautin siitä suunnattomasti. Tarinat olivat lapsellisia ja romanttisia ja kaikkea sitä, mitä todellinen elämä ei ole, mutta ne olivat minun tarinoitani. Minun kertomuksia ja kirjoittaminen teki hyvää. Olin omassa maailmassani ja loin jotain omaa ♥
        Jossain vaiheessa pitäisi taas napata kiinni niistä unelmista, joita joskus nuorempana oli. Esimerkiksi siitä, että kirjoittaisi joskus oman kirjan. Olisi oikea kirjailija ♥
        Mihin ne unelmat oikein häviävät tai miksi niiden toteuttamisesta laskee irti niin helposti?
        Minun mies ei kiellä minua luomasta omaa, minulla on kone ja kynä ja paperia, joihin voisin tarinaani sysätä, minulla on kirjoittamisen taito ja innostus. Ehkä se, mitä minulla juuri tällä hetkellä ei ole, on aika. Ja vaikka oma aika on täysin omassa hallinnassa en oikein osaa nipistää mistään niin sanottua löysää aikaa pois. Arki menee tiukasti no tietysti työmaalla, mutta sitten myös kotihommissa iaka pitkälti. Iltasella olisi kai aikaa tunti tai pari jos saisi kirjoittamisvimman päälle, mutta se on sitten pois meidän parisuhteen omasta ajasta...
        Jotenkin kuitenkin haluaisin ratkaista tämän ongelman, sillä kaipaan todella kirjoittamista ja sitä oloa, kun on saanut tarinan alkuun ja teksti alkaa viedä mennessään... ♥

Näky riippumatosta juuri ennen päiväunia...