Olimme ahkeria tämän viikon ja ajattelin, että palkinnoksi otetaan perjantai vähän iisimmin. Ja otettiin kanssa. Sen verran käsillä tekijä olen, että saan iloa siististä ympäristöstä ja hyvin tehdystä työstä, mutta rehellisesti sanottuna työmaan osalta se on sitten siinä. Olen onnistunut siinä missä halusinkin eli työmaan blokkauksessa normielämästäni. En mieti tekemättömiä töitä enkä seuraavan viikon sujumista, kuten tein niin monena monena vuotena ennen tätä kesää. Mutta en myöskään riemuitse hommista samalla tavalla, enemmän tosiaan intoa on talkoohommiin, omaan pihaan ja kaikkeen muuhun..
Harmi sinänsä...
Tänään kävin leikkuuttamassa uudet hiukset. Lyhyeksi meni, mutta päältä jätin vähän pidemmäksi. Anna nauroi, että minusta näki jo ovelta, että nyt on leidi saanut tarpeekseen pitkistä hiuksista (tai polkkatukkahan se vasta oli, ei mikään pitkä). Hymyilytti vähän kun viereisessä tuolissa leikattiin miehelle ihan samanlaisia hiuksia, mutta kyllä taas pidän omasta päästä enemmän ja huomaan, että kyllä lyhyet hiukset ovat minua enemmän ♥
Ja Annan kanssa oli hauskaa.
Olisikohan se tungettelevaa jos haluaisi ystävystyä oman kampaajansa kanssa muutoinkin kun asiakas-suhteen verran?
Kuva lainattu: http://www.keywordsuggests.com |
Itse lähdin taas omalle terapeutti-juoksulenkille ja nyt ilman FB-pohjallisia! Jalat ihmettelevät nyt alvariinsa muuttuvia olosuhteita ja kyllähän vähän lihakset jumiin vetivät taas itsensä, vaikka tein kävely-juoksulenkin enkä edes vetänyt mitään kunnon juoksua. Sitkeyttä. Sitä tässä projektissa pitää näköjään olla.
Turhauttavaa.
Luojan kiitos ei tarvitse ihan nollasta lähteä, kun kuntopohjaa on alla jonkinmoisesti, mutta ihan samassa kunnossa en ole kuin joskus, kun lenkit ovat kutistuneet hävettävän pieniksi... Tyypillistä. Kesä korvalla ja vuoden paras juoksukausi ja minä olen puolikuntoinen.
Jos itku muuttaisi asiaa niin itkisin, mutta se ei tee oikein muuta kuin pään kipeäksi - ainakaan tämän asian kanssa!
Ja minulla on ollut taas tällä viikolla ihan mieletön ikävä meidän koiraa ♥ Kaipaan sitä, että saisi työpäivän jälkeen halata sitä ja painaa pää sen pehmeää turkkia vasten. Kaipaan usein myös sitä, mitä minä olin koiran kanssa.. lempeämpi, pehmoisempi.
Kuva lainattu: pinterest.com |
Inhottaa vaan kuluttaa illat ja puhelut työasioissa illasta toiseen.
Noh.
Viikonloppuna on äitien päivä ja meidän äiti kielsi kaikki juhlallisuudet. Ristikkolehden kuitenkin ostin, vaikka jyrkkä kielto koski kaikkia lahjuksia. Sanoin sitä kesälahjaksi ♥
Voi kun joskus olisin samanlainen äiti kuin mitä minulla on ollut ♥
P.S. Huomenna olisi työpäivä, pitkä kuin nälkävuosi... En malta odottaa lauantaisaunaa!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
345. juoksupäivä (124 vko)
- 2159.1 km
- 4.2 km metsätie (26 min)
- kävelyjuoksua ja varovaista totuttelua ilman FB pohjallisia
- pikkasen tuntui oikeassa lonkankoukistajassa, mutta kyllä askellus jo juoksua muistutti
- minulla oli kompressiosäärystimet pohkeita tukemassa ja ne tuntuivatkin paremmilta koko juoksun
- juoksu sujui, mutta eipä ollut rasituskaan mikään kova
- juoksun jälkeen kipeitä kohtia löytyi jalkapohjasta ja takareidestä ja lonkankoukistajasta. Ja VAIN oikeasta jalasta (!!!!)
- +10, kolea keli ja aurinkoinen ilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti