Kukkapenkki ja kevätillan haikea kauneus

En ole parhaimmillani aikaisina aamuina, mutta rakastan aikaisissa aamuissa sitä hiljaista tunnelmaa, joka hehkuu joka puolella. Varsinkin aurinkoisina aamuina, kun aurinko on jo kivunnut vähän metsän reunan yläpuolelle ja luo kapeita säteitä ympärilleen ♥
      Kevätaamu purkkii ja säilöön.
      Töissä ajettiin tänään nurmea tai siis pikemminkin ajettiin roskia. Vedettiin leikkurilla niitä alueita, joihin ei haravointitalkoolaiset mene tai ehdi mennä, ja kylläpäs tuli siistiä! Ja kylläpäs pöllysi kuiva maa! Olimme Aikun kanssa molemmat kuin pölyhuiskia, sen kun pöly pölähteli kun käveltiin tauoille. Iholla oli puuterimainen kerros rehellistä kevätpölyä ja naururypyt hohtivat vain valkoisina silmäkulmissa. Voisi kai sanoa, että oli pölyä silmäkulmassa pilkkeen sijaan!
        Päivä meni nopeasti, kun sain rullata koko puolen vuoden odotuksen jälkeen taas leikkureilla ♥ Ihanuutta! Kokeiltiin leikkurin perään laitettavaa swiperia eli harjakonetta ja ennakkoaavistuksen vastaisesti sehän toimi hyvin. Ristin sen Sniperiksi.

Kotona piti vähän potkia itseään liikkelle, kun olisi niin mieluusti kroppa vähän jäänyt takan edus matolle makaamaan, mutta minulla oli muutama projekti pihalla kesken, joten makoiluun ei ollut nyt aikaa. Käänsin loput Paraatipenkin kukkapenkistä valmiiksi ja nyt ei tarvitse kuin vähän tuoda uutta multaa ja sitten istuttaa kasvit, kunhan nyt ensin vähän lämpenisi. Ei kehtaa kylmiin keliin istuttaa...
      Penkistä tuli siisti ja en malta odottaa näkeväni sitä kukkien kera ♥
      Siirtoistutin myös pensasmustikkani, jotka ovat kohta 13 vuotta kituneet ja kituneet. Nyt ne varmasti kuolevat, kun istutin ne uudelleen ja uuteen paikkaan, mutta sellaista tämä puutarhurin työ on. Joskus on tehtävä vaikeita ratkaisuja, jotka voivat maksaa kasvi-ystävän elämän.

Löydätkö mustikkapensaat kuvasta?

Lämmitin saunaa samalla kun puuhastelin +15 asteen lämmössä. Ihanaa! Jotenkin en jaksa ajatella sitä, että viikonloppu tuo taas kylmää ja koleaa keli meille. Näihin ehti jo niin tottua.
      Saunassa istuin taas kunnolla ja lämmittelin jäseniä, jotka selvästikin ovat vähän finaalissa viikon aherruksista. Paikat ovat kipeät tai jumissa tai molempia yhtä aikaa ja minä yritän niitä aukoa ja hieroa ja rullailla parhaan taitoni mukaan.
      Saunassa tuli ikävä taas Miehenmurriakin ♥ Nyt kun on töissä niin kaipaa entisestään semmoista halailua ja hellyyttä ja kainaloa. Kai se johtuu siitä, että tuntee itsensä työmaalla vähän samanlaiseksi kuin avoimella arolla oleva kauris, jota leijonalauma vaanii. Työmaalla olen aika yksin, vaikka oma  porukka onkin se paras ♥ Vastuu ja vapaus ovat joskus yksinäisiä asioita. Halit olisivat tulleet tarpeeseen tänäänkin kun istuksin saunan pukuhuoneen puolella ja ensimmäiset itikat pyrkivät syömään reisiä.
       Ikävä omaa sydämen puolikasta ♥♥

Vein eilen juoksunutut ulos kuivumaan, kun ajattelin, että jos vaikka vähän raikastuisivat. Tänään vaan huomasin, kun lompsin pihamaalla emännän siroin askelin, että oikeastaan talo siirtyy kevääseen ja kesään vasta silloin kun pyykit tuodaan ulos kuivumaan...
       Tässä torpassa on sitten kesä tullut. Enää puuttuu ne pääskyset.