Minulla oli tänään vapaa päivä ja tuntui oikeasti huimalta saada vapailla vaikka vain yhden lisäpäivän enemmän normi viikonloppuun. Meillä kun nuo lauantaihommat korvataan vapaapäivillä, jotain säästöä sekin, mutta tästä säästötoimenpiteestä nautin!
Heräsin 9 maissa, että ehtisin nauttia päivästä pitemmän kaavan mukaan. Ihan mieletön fiilis oli hakea postia kesäisen lämpöisessä kelissä, pelkkä lyhythihainen paita päällä (ja tietty housut...) ja linnut lauloivat kuin seonneet! Lämpömittari oli todellakin hämmästyttävän korkealla kun on tottunut tiirailemaan elohopean pintaa siinä nollan kohdilla. Nyt sai nostaa katsetta sinne kahdenkympin tienoille ♥
Aamupäivän pyhitin oman pihamaan kukkapenkeille.
Olen päättänyt että tänä kesänä rikkaruohojen valloitus torjutaan jo ennen sitä katastrofia ja tänään kitkin ensimmäistä kertaa pihan kukkapenkit. Saunan kivikko jäi vielä tarkastamatta. Siirsin perennoja Paraatipenkkeihin ja aika kivasti omista perennoista sainkin uuteen penkkiin asukkeja. Nyt vaan pitäisi muistaa kastella niitä ahkerasti, että juurtuisivat hyvin ja kasvaisivat jo vaikka tänä kesänä komeiksi pehkoiksi!
Hitsin hauskaa puuhaa!
Tätä on kaivannut koko talven ja nyt kun vihdoin pääsi upottamaan vihertyneet peukalot multaan niin tuntui hyvältä, riemukkaalta ja vapaalta ♥ Luin artikkelin Kodin Kuvalehden sivuilta, Puutarha on paras terapeutti, ja allekirjoitan joka sanan. Puutarhatyö antaa joka aistille ärsykettä, joka taas tekee kropalle hyrrättävän hyvää, vahvistaa itsetuntoa ja altistaa hyville pöpöille ja antaa vastustuskykyä (sekä tauteja että maailman pahuutta vastaan!)
Tänään tuli oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä keväänä/kesänä sitä terapiaa, mitä kaipasinkin ♥
Pelkäsin, että katala talvi olisi vienyt kaikki kasvit mennessään, mutta löytyihän sieltä. Iiris, väriminttu, akileija, tarha-alpi, jaloritarinkannus, palavarakkaus ja keisarinkruunuja sekä alppiruusu ♥ Elämänlanka-köynnös pöyhtyi jälleen mullasta esille valkoisine juurineen ja jos puutarhurina saa jotain kasvia vihata niin sitä minä vihaan. Sielun syövereitä myöten!
Samoja kasveja kuin edellisessä, mutta lisänä pikkusydän, syysleimu (tai ainakin aavistus siitä) ja päivälilja sekä kuunlilja. Kivikkokasveina mehitähti ja jokin uusi ja ihana kivikkokasvi, jonka nimeä en edes tiedä. Pitänee ottaa lähikuva joku kerta... Tämä penkki tuntui olevan aikaisemmassa kuin muut, varmaankin kivien lämmityksen takia.
Keräsin tähän perennejo edellisistä kukkapenkeistä ja lisäksi jäi muutama vapaa paikka sitten parille uudelle tulokkaalle, kunhan pääsen taimikauppaan. Niin ja pensaspaikat on vielä siistimättä, mutta niille teen jotain huomenissa. Katsoin jo pensaita valmiiksi, että mitkä kauneudet siihen hankkisin ♥
Oma piha antaa NIIN paljon.
Huomenna olisi nurmen vuoro. En malta odottaaaaaaaaaa! ♥
Iltapäivästä olin sopinut tapaamisen kunnantalolle, kun tänään oli tuolla niemessa talkoot retkipaikan kunnostamiseksi. Minun rantalenkkini saa arvoisensa käytön, kun se tehdään virkistysalueeksi uimarantoineen, saunoineen ja nuotiopaikkoineen. Olen ollut koko kevään todella innoissani asiasta ja on ollut ihanaa olla innoissaan jostain näin paljon!
Ja projektin priimusmoottori, Mari, oli juuri niin kiva ihminen kuin ajattelin sähköpostien perusteella. Meillä oli paljon yhteistä ja juttu luisti heti kun puheisiin päästiin. Joskus vaan sen sielunkaverin tuntee heti omakseen ja joidenkin kanssa sellaista suhdetta ei synny koskaan. Marin kanssa kyllä tuntui, että oltiin samalla sivulla ja vahvasti.
Talkoolaisia tuli 13 joka oli todella hyvin, kun ensin ajateltiin ettei tule muutamaa enempää. Suurin homma tänään oli rannan putsaus ja tietysti minun oma projektini vanhan saunan ympäryksen siistiminen moottorisahalla kamalasta vesakosta! Päivän ihana lämpö ei ehkä minun raivauksessani näytellyt parasta osaa, mutta en valittanut. Kerrankin oli lämmin - melkein kuuma!
Ensimmäisen tankillisen jälkeen lompsin rantaan vähän juomaan niin ihan nauratti, kun eräs talkoolaisnainen tuli siihen juomatauolle myös ja huudahti että "Sinähän olet tyttö!". Sanoin, että niimpä olen. Kai metsurin uniformu oli hämäävä tekijä ja kun en ole ihan mikään pieni keiju, niin koon puoleenkin olisin kai mennyt miehestä... Sen jälkeen olin yhden jos toisenkin kamerassa kuin sirkuseläin metsän laidassa! Ensin se huvitti ja sitten olin jo vähän kiusaantunut. Ei naismetsurin pitäisi ihan sellainen nähtävyys enää nykyaikana olla...
Itsestä tuntui, että tuollainen nyyskä kulma neljässä tunnissa, mutta kun välillä piti napsia rankoja talteen polttipuiksi ja siirrellä vähän risujakin kauemmas niin aikaa meni muuhunkin kuin puhtaasti sahaamiseen. Eikä tietysti kolmen tunnin jälkeen saha keikkunut enää niin kevyesti kuin ensimmäisen tunnin aikana! Ihan ylpeä kuitenkin olin ja polttopuurankojakin tuli sen verran, että kyllä tätä menoa saa saunapuut ihan omasta takaa!
Olen vain sen verran malttamaton luonne, että olisin halunnut homman valmiiksi kerralla, että olisin nähnyt millainen siitä tulee!
Todella väsyksiin itseni sain ja lihakset saivat treeniä oikein olan takaa. Ja turvasaappaat saivat aikaiseksi minulle varpaisiin pienet rakot, mutta sitä osasin jo odottaa kun en laittanut kuin yhdet sukat lämpöisen kelin takia.
Oli kylmää.
Pohkeet jäätyivät täysin!
Iltasella pääsin lämpöiseen saunaan ja lauteilla istuessani mietin, että tämmöinen työ antaa ihan valtavasti. En saa palkkaa, mutta muuten sain ihan älyttömästi hyvää mieltä ja iloa, kun sai tehdä pitkästä aikaa semmoista työtä, jota arvostetaan. Se, että joku tuli sanomaan, että hyvä homma tai mahtavaa minkä näköistä, antoivat paljon sielulle ja sydämelle. Vähän kuin ilmaa siipien alle! ♥
Ja kun paikka on vielä minulle niin rakas ♥
Ihana välillä tehdä sille jotain hyvää, kun niemen rannat ovat vieneet minun suruni ja murheeni mennessään ja tuoneet voimaa, jaksamista, lohtua ja iloa ♥
Soiteltiin Miehenmurrikan kanssa iltasella ja Miehenroikalekin oli saanut autoon vaihdetuksi jonkun nakutussensorin. Ensin oli purkanut puoli moottoria, vaihtanut sensorin ja koonnut moottorin takaisin ja toivonut, että kaikki olisivat oikeilla paikoillaan. Siinä mylläkässä oli ollut lähellä verenvuotoon kuolema, kun joku kiinnike oli viiltänyt sormeen haavan ja sen Mies oli tukkinut vain väliaikaisesti jollain tullolla... Hygienistä...
Olin niin ylpeä siitä.
Ollaan nimittäin puhuttu siitä sensorista ja sen vaikeasta asennuksesta kohta jo vuoden päivät ja Miehenmurua on vähän jännittänyt sen vaihtaminen. Ei nimittäin ole mitään peruskauraa vaan pikemminkin NASAn hommia! Nyt kuitenkin toimii ja autokin vielä kulkee, joten ihan kaikki piuhat eivät menneet väärin päin ♥
Kunhan ei sormi tulehtuisi...
Hyvä päivä, ihana vapaapäivä ja kaksi vielä tulossa.
Mahtava aurinko ja lämpö ♥
Kyllä kesä on ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti