Eiliseksi olin ympännyt kaikki kaupunkiasiat samaan nippuun ja juoksin ensin poliisilaitoksella todistamassa, että minä olen minä passia varten ja sitten kävin vielä antamassa verta. En passia varten vaan hemoglobiinin tarkkailua varten. Tuloksia kysyin tänään ja 133 oli hemoglobiini ja helpotti ettei se nyt ainakaan ole nilkkoihin valahtanut. Seuraava kontrolli on kesäkuussa ja jos sitten saisi hetkeksi unohtaa verikokeet ja niiden kontrollit.
Eilen oli Miehenmörrin kanssakin treffi-ilta ♥ Pitkästä aikaan ihan virallisesti, vaikka minusta meillä on treffi-ilta aina kun ollaan yhdessä ja katsotaan sohvankulmassa leffaa tai pötkötellään ruuan päätteeksi jutellen. En minä niin erikoisia tarvitse. Ihan tavallinen oleminen on Miehenmurun kanssa kaikista parasta ♥ Eilen kuitenkin käytiin ulkona syömässä, tällä kertaa ihan ravintolassa ei nuotion ääressä ja sitten piipahdettiin katsomassa toimintapläjäys xXx- Return of Xander Cage. Miehenmurun vuoro saada katsoa välillä miehisempää leffaa, kun minä olen laahannut sitä aina likkojen leffoja katsomaan! Ainakin toimintaa elokuvassa riitti, vaikka ihan suurta juonen juhlintaa ei elokuva tarjonnutkaan! Nautin ihan vaan siitä, että sai pitää Miehenrotjaketta kädestä ja nyhjätä yhdessä pimeässä elokuvateatterissa päivän touhun ja kiireen jälkeen.
 |
| Juniorin sukka alkaa olla valmis, mutta aika menee taas aika tiukalla kun toinen on vielä tekemättä... |
Olen ollut vähän huolissani Miehenmurun huolissaan olemisesta..
Ei Miehenmurri ole oikein kunnon syytä osannut sanoa, mutta meidän suhteesta kantaa huolta. Olen yrittänyt sanoa, että minä olen tavattoman onnellinen juuri nyt ja hänen kanssaan, olen vihdoin saanut sen miehen rinnalle, jonka perään tässä on haikailtu vuosikymmen ja rakastun joka aamu yhä enemmän ja enemmän ja löydän Miehestä asioita, joista tykkään ja pidän. En minä ole mihinkään menossa enkä katoamassa ja minun elämäni on nyt tässä, tämän miehen kanssa ja se mitä elämä tuo mukanaan, niistä selvitään tämän tiimin - meidän kahden muodostaman tiimin - kanssa!
Toisen huolta tai semmoista hiljaista murhetta on vain todella vaikea katsoa vierestä. Ja kun tunnen Miehenmörrin sen verran hyvin, että näen hänestä helposti, milloin mieltä painaa jokin, niin on vaikea olla puuttumatta ja kysymättä vaikka Mies ei itse mitään sanoisikaan.
Ja lisäksi niillä on töissä vähän väliä työntekijävaje, että lisähommia kasaantuu sitten senkin suhteen muiden harteille. Olen yrittänyt rauhoittaa illat ihan vaan yhdessä olemiseen tai ulkoiluun, että Miehenmuru ehtisi vähän huilata ennen seuraavaa aamua.
Eilisiltana tuntui todella hyvältä kun päästiin leffan jälkeen kotiin, otettiin iltapala ja haukoteltiin itsemme peiton alle, niin Miehenmurrikka nappasi minut kainaloon ja puristi kovasti ♥ Olen ollut Miehenmurun huolesta niin huolissani, että tuntui hyvältä kun Mies piti välillä minusta kiinni ja piti huolta ja piti turvassa ♥ Kaipaan välillä sitä, että minusta pidetään huolta...
Olipa itsekkäästi sanottu...?!
Mielenkiintoista on oppia suolistosta vähän lisääkin sen tiedon päälle mitä opin koulunpenkillä aikoinaan. Ehkä juuri tämä fiilis "opiskelusta" tekee vähän tietä sille, että jos ensi syksynä päädyn B-vaihtoehtoon niin intoa opiskeluun mahdollisesti löytyisi. Vielä en ole yhtään varma, olisiko se sittenkään minun juttuni, mutta katsotaan nyt.
Kirjassa on todella kattavasti suoliston toiminnasta yleisesti, suolistovaivoista erikseen ja erilaisia keinoja ja ohjeista vahvempaan ja terveempään suolistoon. Ja sitä kautta tietysti vahvempaan ja terveempään kehoon! Miehenmurulta saan aina hurmaavia hymyjä kun innostun paasaamaan jotain luettua juttua tai muuta terveyteen/juoksuun/ liikuntaan liittyvää asiaa ♥ Mies antaa minun paasata ja kokeilla itseensä milloin vähäsokerista mustikkasoppaa ja milloin mitäkin uutuus leipiä, jotka ovat parempia vatsalle. Tai painelen jotain aku-pistettä jonka pitäisi auttaa päänsärkyyn tai hieron trigger-pisteitä joiden pitäisi helpottaa jalkajumeja...
Tämmöisen emännän kanssa pitää osata olla ♥
Ja Miehenmuru osaa ♥♥
Tämä viikko on nyt ollut kevyempää. Juoksulenkit ovat olleet 5km lenkkejä tosin tiistaina tein spurttilenkin, mutta pidin lenkin pituuden vain 5km. Tänään kävin ihan vaan hyvänolon lenkillä, tasainen vauhti ja mukava tempo. Teki hyvää ja kun postilaatikosta löytyi vielä Kodin Kuvalehti, niin tiesin miten itseni palkitsen ruuan päätteeksi.
Nappasin kupin kaakaota ja luin KK:n sivusta sivuun ♥
Arjen pieni, mutta ihana luksus-hetki.
Tuli ikävä ♥
Hymyä, naurua ja lämpöistä miestä kokonaisuudessaan!
Ja sitten tuli vielä parempi olo.
Minun ♥
P.S. Ja vaikka vähän on mieli kaivannut kirjoittelemaan tällä viikolla, niin olen kyllä huomannut, että kun illalla ei ole jaksanut koneen ääressä olla tai olemme Miehenmurrikan kanssa katsoneet leffaa tai käyneet kävelemässä, on uni ollut paljon parempaa! Pitäisi saada tietokonehommatkin tehtyä ennen kuin aloittaa illan vieton ja unen odottelun...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 31.1.2017
303. juoksupäivä (111 vko alkaa)
- 1916.1 km
- 7.2 km metsätie (28 min)
- spurttilenkki: nopeatempoinen lenkki jossa pyrin pitämään vauhdin tasaisena mutta nopeana
- jalat jaksoivat melko hyvin
- hengitys vähän puuskutti ylämäissä, mutta tasoittui nopeasti
- askellus huonoa, en tiedä johtuuko se siitä, että liukas alusta pakottaa astumaan vähän "töksähtäen" eikä askel ole samalla tavalla rullaava kuin kesäkelissä.
- henkinen apu mielelle todella hyvä! Puhdisti päätä erinomaisesti.
- 0 keli, sumuinen ja vähän liukas
perjantai 3.2. 2017
304. juoksupäivä (111vko)
- 1921.1 km
- 5km metsätie (30 min)
- tavallinen, mukava ja hyväntuntuinen juoksu
- vauhti tasainen ja jalat jaksoivat koko matkan
- hengitys tasainen
- askellus huonoa ja töksähtelyä edelleen kun jalat eivät muuten pidä - tekee lonkankoukistajan vähän kireäksi
- -2, kolea, vähän sateinen keli
- todella hyvä olo juoksun jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti