Eilinen ilta itketti vielä tänäänkin ja olo oli onneton, surullinen ja tuntui kun olisi mäiskitty oikein kunnolla. Äiti ja isä eivät sanoneet mitään, huomasivat varmasti, etten ollut se tyttö jollaisena ovat tottuneet keskimmäisen lapsensa näkemään, mutta kunnioittivat omaa rajaani sen verran, etteivät udelleet tai kysyneet. Antoivat olla ja olivat lähellä.
Katsottiin laiskan sunnuntain kunniaksi elokuvia keskellä päivää ja aloitin vähän ennen lenkille menoa katsomaan Kreikkalainen naimakauppa 2-elokuvaa ja se teki todella hyvää ♥ Elokuva oli mukava ja hauska ja sai minut nauramaan. Ja toiseksi, oli mukava katsoa se äidin ja isän seurassa. Tämä kuulostaa todella häiriintyneeltä 32-vuotiaan naisen suusta, mutta juuri tänään se niiden läsnäolo ja rakastaminen olivat parasta lohdutusta ♥
Lenkki meni huonosti. Tiesin sen jo lähtiessäni kun sydän painoi tonnin ja koko kroppa oli vähän sekaisin ja surullinen. Juoksin ja itkin aina välillä. Yleensä kun puran lenkkipolulla tunteita, pystyn tekemään sekä juoksun että itkun samaan aikaan, mutta tänään itketti ihan ääneen, joten kylkeen rupesi heti pistämään, kun en saanut happea vedetyksi oikealla tavalla.
Itkujuoksu auttoi. Puhdisti kehoa ja antoi mielelle reitin purkaa ajatuksia, tuulettaa tunteita ja kerätä itsensä jälleen ennen kuin taas astui torpan puolelle. En tiedä miten minä ennen selvisin näistä fiiliksistä, kun en juossut! Juoksu on todella aukaissut minulle reitin myös tähän kohtaa itseäni: avaamaan niitä itkuja ja pahoja fiiliksiä ja tuomalla ne juoksun kautta iholle ja sitä kautta ulos.
Rankka tekniikka, mutta auttaa kuitenkin ♥
Väsytti ja olo veti sohvan kulmaan, viltin alle. Katsoin alkuillasta vielä toisen hömppäleffan joka antoi hyvän syyn itkeä ♥ Jenny's wedding osui kyllä itkuhermoon monessakin kohtaa, joten tälle päivälle on sitten elokuvatarjonta ollut kumpaakin laitaa.
Ilta oli hiljainen, kun vanha polvi lähti taas kaupungin melskeeseen. Nautin hiljaisuudesta ja siitä, että kuulin sydämen lyönnit. Juoksun takia sydämeni lyö nykyään harvakseltaan, mutta vahvasti.
Se kuitenkin lyö.
Vahvasti ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
309. juoksupäivä (112 vkoa takana)
- 1947.8 km
- 5km metsätien minilenkki (31min)
- ajastakin huomaa, että ei todellakaan mikään riemu reissu
- ensimmäinen puolikas sujui suhteellisen hyvin ja juoksu oli ns. normaalia juoksua
- takaisin päin tullessa keho lämpeni sen verran, että meni tämän tästä itkuksi ja hengitys oli täysin mahdotonta juoksua ajatellen. Kävelin aina välillä, itkun ajan
- jaloissa tuntui mukavalta tämä tämmöinenkin lenkki ja askelluskin oli kai parempi vaikka auton renkaan jäljessä piti juostakin
- hengitys oli mitä oli, ei voi sanoa juoksu-hengitykseksi
- ryhti pysyi suhteellisen hyvin ennen kuin rupesi palleakrampin vuoksi vähän vääristymään
- terapialenkiksi hyvä, juoksuksi onnettoman huono
- -4, pilvipoutainen keli, hyvä keli ulkoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti