Akku ladattu. Voit irroittaa laturin.

Olen ollut aina vähän huono huomaamaan, milloin tarvitsen totaalista "piuhojen irti vetämistä" eli täydellistä akkujen latausta. Yleensä se on mennyt siihen, että olen tullut kipeäksi tai muuten sitten väsähtänyt kunnolla. Kouluaikoina se oli aina sitä, että lomilla olin kipeä. Sairastuin ns. tunnollisten oppilaiden tautiin eli painettiin pienen (tai suuremmankin) paineen alla siihen asti kunnes sai "hyvän" syyn levätä.
        Juoksun aloittaminen on auttanut minua tässä asiassa paljon, vaikka petrattavaa riittää edelleen. Huomaan nyt nopeammin sen, milloin keho käy ylikierroksilla ja milloin on hyvä vaan olla paikallaan ja levätä.
        Sunnuntaina otettiin Miehenmurrikan kanssa aikalisä arkeen ja täytettiin päivä pelkästään akkujen latauksella ja oltiin vaan. Teki hyvää! Käytiin rantalenkin kupeella olevalla nuotiopaikalla paistamassa makkaroita, mutta sen verran 'arktinen ilma' vallitsi siinä kohtaa rantaa, ettei ihan samanlaista mukavan leppoisaa fiilistä tullut kun viimeksi. Nyt oli näpit jäässä heti ja kuuma mehukaan ei vienyt kylmää oloa pois.

Kotona laitoin takan päälle ja levittelin vähän pehmustetta takan ääreen ja lämmiteltiin tulen loimotuksessa ja juteltiin ♥ Heti kun kroppa lämpeni, tuli myös tavattoman rento ja hyvä olla. Sanoinkin Miehenmurulle, että tuntui parin tunnin ajan, että olimme ainoat ihmiset maan päällä. Olimme niin irrallaan ja eristyksissä koko muusta maailmasta, että teki kyllä niin hyvää ♥ Ei oikein olisi halunnut noustakaan siitä "erämaan keskeltä"...
      Vähän rankan viikon jälkeen olisin kyllä suonut Miehenmörrikälle muutakin kuin vain yhden vapaapäivän, mutta minkäs mahtaa... Yritin tehdä siitä ainoasta vapaapäivästä mahdollisimman rennon ja hyvän, toivottavasti onnistuin ♥

Tänään alkoivat jälleen pakkaset.
       Aamusella jo huomasi, kun lehden haki, että poskia nipisteli ihan toisella tavalla kuin muutamana muuna päivänä. Asteitakin mittarissa oli jo aamusta -15. Meidän vanha Massikka on päättänyt ripsautella jotain tiivisteitä hajalle koneistostaan ja jäähdytysnestettä on valunut nyt muutamana viikkona vähän enemmän kuin olisi tervettä... Ennen kuin saadaan hankittua uudet piuhat ja tiivisteet lohkolämmitys-järjestelmään, niin minun piti tänään lisäillä vähän nesteitä koneistoon, että uskalsin laittaa koneen lämmitykseen ja uskalsin ylipäänsä ajella sillä pihamaan puhtaaksi. Viikonlopun aikana oli muutama sentti tullut lunta ja nyt kun on luvattu viikko melkein pakkaskelejä niin tuskin ainakaan metrisiä luminietoksia sataa sillä aikaa. Oli tänään hyvä sauma ajella taas piha ja polut kuntoon.
       Oli muutenkin touhukas päivä, kun vain sain se alkuun. Pesin pyykkiä ja kävin kaupassa ja kannoin puita tupaan, kun halkolaatikko ammotti tyhjyyttää sunnuntain "rauhallisuuden-retriitin" jäljiltä ♥
        Aurinko paistoi aamusta asti ja tuntui todella hyvältä!
        Piristi tavattomasti ja kai se jo vähän lämmittikin, kun saunan räystäissä oli jääpuikkoja, kun menin laittamaan vähän tulia padan ja kiukaan alle. Oli jo vedet aika kohmeisia, hidasliikkeistä massaa. Pitäisi taas joku ilta lämmittää ulkosaunan ihanuus ja nauttia jalat seinillä puusaunan löylyistä ♥ Oikeasti odotan niitä ensimmäisiä kevätpäiviä kun saa kävellä jo puoliksi sulaneella pihalla, aurinko paistaa pitkälle iltaan ja saunasta saa tulla pyyhe hiusten ympärille nytättynä ja poskia lämmittäisi ilta-aurinko...

Tänään ostin jo ystävänpäiväkortitkin. Meinasi unohtua koko homma, kun tässä on muka ollut päässä kaikenlaista muuta. Huomasin vain huvikseni, ettei nykyään enää sellaisia mukavia kortteja saa kuin joskus ennen ja tämän vuoden ystävänpäiväpostimerkitkin ovat tylsän yksinkertaisia... Nyt pitää vielä muistaa kirjoittaa ne ja laittaa postiin...
         Luovuus oli tänään vähän kadoksissa logo-piirrustustenkin osalta. Välillä vaan tuntuu, että olisi kaksi vasenta kättä, kun oikein ryhtyy jotain piirrustelemaan... Ehkä silloin olisi vain viisasta jättää homma uinumaan hetkeksi, mutta jostain olen mielestäni lukenut sellaisen viisauden, että vain amatöörit odottavat inspiraatiota...
         Kymmenen metrin huokaus.
         Tänään oli pitkästä aikaa pilates-ilta ja yritin saada tähän tammikuiseen ei-niin-timmiin-kroppaan-vielä vähän muotoja. On nimittäin kevyen juoksuviikon jälkeen kintut ihan jumissa! En tajua missä vaiheessa tämä tämmöinen tapahtui, mutta kun vähän putkirullaa yritin lihaksille näyttää, niin kyllä tuntui jok'ikinen kosketus! Kipeää teki, hyvällä tavalla, tai onko se nyt hyvää, jos lihakset ovat niin jumissa, mutta kuitenkin.
         Eilinen juoksu kuitenkin kulki hyvin ja rennosti ja tulin hyvälläe mielelle, mutta tänä aamuna tuli taas todistettua se, ettei ilman lihashuoltoa kintut kovin pitkälle jaksa... Noh, nyt vaan pitää olla vähän taas tehokkaampi näiden huoltojen suhteen.

On pitkään jo muhinut mielessä, että pitäisi saada se postaus omasta tulevasta treenivuodesta tehtyä. Ihan vaikka vaan itselle tavoitteeksi ja muistutukseksi. Pitäisi saada kirjoittamiset pakettiin niin voisi sitten kirjoitella niitä vähän tännekin.
        Suunnitelmista puheen ollen...
         Katsoin tänään jo siemeniä kaupassa ja mietin miten minä sen kasvimaani saisin helpoiten aikaiseksi. Voi kun tulisi lämmin ja hyvä ja aikainen kevät ♥ Olisikohan tuossa ollut muutama toive liikaa...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnuntai 5.2. 2017
306. juoksupäivä (111 vko loppuu)
- 1931.1 km
- 5km kylälenkki mini (28 min)
- juoksu kulki oikeastaan alusta asti hyvin
- jalat jaksoivat hyvin ja powereita riitti ja vauhtikin pysyi hyvänä
- hengitys oli rauhallista ja tehokasta, kylmästä ilmasta huolimatta
- ja ryhti pysyi todella hyvin koko matkan, joka varmasti auttoi juoksun keveydessä
- oikeanpuoleinen IT-jänne kireä, lonkankoukistajat kireät, koko jalka jumissa
- -5, pientä lumituiskua
- mukava olo juoksun jälkeen!