Turhautunut, surullinen, itkuinen ja nujerrettu päivä

Talvimyräkkä-päivä.
        Otti päähän koko talvi tänään.
         Oikeastaan tämä ohimoiden puristus alkoi siitä, kun lähdin juoksemaan ja huomasin, ettei siitä kertakaikkiaan tullut yhtään mitään! Oli niin liukasta, että en ottanut ainuttakaan kunnon askelta ja takareidet ovat olleet oikeastaan jo monta viikkoa siinä kunnossa, että en tiedä mikä niihin auttaisi. Paukahtaa takuulla joku lihas kohta poikki, jos en saa kireyttä helpottamaan...
          Itkin ja "juoksin" ja lunta tuiskutti vaakatasossa. Tulin kotiin onnettoman lyhyen ja säälittävän juoksuyrityksen jälkeen ja itkin kuin pikkulapsi oloani ja fiilistäni. Turhaudun tähän talveen, liukkauteen ja siihen etten saa juoksua kulkemaan. En ole juossut kunnon lenkkiä varmaan pariin viikkoon kun jalat ovat hyytyneet ja olleet kuin uppotukit ja tiukat takareidet ovat aiheuttaneet kipuja sinne ja tänne. Enkä edes tiedä onko reidet tiukat vai lonkankoukistajat kireät vai kenties joku muu kohta jumissa!
         Sen vain tiedän, että tämän talven piti olla erilainen, olisin terveempi ja kehittyvä juoksija ja nyt on kyllä tuntunut, että olen sitä täysin päinvastaista! Lihakset ovat olleet todella huonossa kunnossa, en ole kehittynyt juuri yhtään ja nämä kelit ovat syöneet motivaatiota ja iloa juoksemista ihan älyttömästi. Nyt minut pelastaisi ainoastaan kevät ja sulavat tiet ja se, että saisin lihakset auki ja kuntoon..
          En vain oikein tiedä mistä aloittaa...
          Kun sain syötyä ruuan, heitin viltin pään yli ja jäin siihen loppuillaksi. Minun puolestani maailma saa peittyä lumeen ja jäähän, aion herätä vasta kevään ensimmäisenä päivänä!

Eilen oli Juniorin ensimmäinen visiitti minun nurkissani. Ennen meille tuloa, käytiin rannassa piknikillä, mutta meidän tuurilla tuuli niin kylmästi ettei piknikistä oikein mitään hyvää fiilistä tullut. Kaikilla oli kylmä ja makkarat syötiin melkein pureksimatta. Minun oli tarkoitus mennä jo etukäteen laittamaan tulia niin ettei tarvitsisi muuta kuin paistaa makkarat, mutta unohdin tulitikut (mikä ei ole hirveän yllättävää...) enkä saanut tulta aikaiseksi muutenkaan, joten se aikasemmasta tulenteosta. Pitäisi joskus kokeilla miten tuli syttyy ilman tikkuja. Nyt kokeilin hieroa puuta puulla, mutta ei tullut edes lämmin - muulle kuin tulentekijälle!
        Mielenkiintoista...
       Lämmitin saunaa samalla kun tehtiin pizzaa. Miehenmurrikka ja Juniori tekivät pizzapohjan ja jotenin siitä tuli vähän löysempää kuin yleensä ja hommassa meni kaksi kaulinta ihan "liisteriin" ennen kuin pellillä oli semmoinen pohja mihin pystyi täytteitä laittamaan.
        Kun saunassa oli käyty, oli pizzan vuoro ja haastavasta pohjanteosta huolimatta pizzasta tuli erinomainen! Oikea namupala! Saunajuomana komeili kylmä Jaffa-pullo, joten ainakin minun mielestäni homma oli aika paketissa ♥
        Iltasella katsottiin vielä Viidakkokirja-leffa - tai siis minä katsoin. Puolessa välissä filmiä olkapäätä vasten nukkui isompi Mies ja sohvan kulmassa pienempi mies.. Nauratti, että hyvähän tässä on leffa-iltaa viettää kun molemmat kavaljeerit kuorsaavat sikeästi ja kun isommalta Mieheltä välillä kysyi, että jatketaanko leffaa joku toinen kerta tai että haluaako ne jo nukkumaan, niin vastaus oli jyrkkä ei. Ei kumpikaan miehistä muista leffasta mitään, mutta sainpahan ainakin pitää niitä lähellä vähän aikaa ♥
         Viidakkokirja-elokuvana oli aivan ihana!
         Johtuu kai vähän minun satumaisesta lapsuudesta, että sielu kiehtoutuu.. (onko tuo sana?) tuollaisista tarinoista, mutta leffa on niin ihanasti toteutettu, että olisi ollut mahtavaa käydä katsomassa se isolta screeniltä elokuvateatterissa. Itseasiassa ajattelin sitä silloin, kun leffa pyöri teatterissa, mutta taisin olla kipeä tai en muuten vaan ehtinyt/kerinnyt katsomaan sitä.
         Suosittelen sitä kuitenkin kovasti kaikille - lapsenmielisille erityisesti!

P.S. Minulla on täksi kevääksi projekti, jonka päämääränä on paremmat yöunet Miehenmurrikalle. Reppana on nukkunut vajaita unia kohta puoli vuotta joka yö ja herää milloin kolmelta, milloin neljältä ja siinä sitä sitten ollaan! Aion tutkia vähän hyvän unen perusteita, mitä siihen tarvitaan ja mitä voi ilman suurempia lääkehoitoja tehdä. Tietysti niissä rajoissa kuin toinen voi asiaan vaikuttaa. Miehen päänupin sisällehän en voi mennä, mutta muuten yritän antaa keinoja ja apuja mahdollsimman hyviin uniin.. Katsotaan nyt millaisia unia keväällä sitten saadaan.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
314. juoksupäivä (113 vko)
- 1978,4 km
- 3.5km !!!!!! ties mikä lenkki (25min)
- kamala lenkki, ei tämän päiväistä voi edes juoksuksi sanoa kun ei se sitä ollut!
- kaikki tiet ja polut olivat niin liukkaat etten saanut askeltakaan otettua niin, että se olisi ollut hyvä ja puhdas
- reidet olivat jumissa, takareidet nimenomaan ja jalkaholvi nappasi kiinni oikeasta jalasta ja vasemman puolen lonkankohta on niin jumissa, että koskee...
- alan olemaan turhautunut, kiukkuinen, itkuinen ja surullinen eikä juoksu tee sitä minulle. Juoksu on iloinen ja hyvä asia miun elämässä ja nyt se ei ole sitä!
- Jalat ovat ihan piipussa, enkä saa niitä auki millään. En edes tiedä mistä aloittaisi!
- Itkuksi meni ja väsyttikin lenkin jälkeen ihan liikaa...
- -1, lumipyry keli