Oma päivä - tie rentoutumiseen ja hyvään oloon ♥

En puhunut tänään mitään enkä kenellekään, lukuunottamatta iltaista puhelua Miehenmörrin kanssa... Tajusin kun istuin saunassa, että olin tänään täysin hiljaa ja teki muuten pirun hyvää!
        Tänään kutitteli jälleen viherpeukaloita ja se oli kokonaan auringon syytä 🌞
        Tein kävelylenkin järven jäälle ja menomatkalla mietin, että pitäisiköhän minun ainoa viherkasvi siirtää isompaan ruukkuun ja hankkia sille vaikka ystävä.. Olen tunnetusti onnistunut tappamaan viherkasvini ennemmin tai myöhemmin. Useimmiten ennemmin. Joten suuria suosituksia en voi itsestäni antaa ja jos viherkasvit saisivat päättää, ne eivät tulisi metriä lähemmäs minua!
         Puutarhuriksi olen aika onneton pitämään kasvejani elossa muualla kuin niiden "luonnollisessa ympäristössä" eli ulkona. Mutta tänään olisi tehnyt mieli upottaa kätöset multaan ja sotkea vähän ruukku vaihdos-työllä sisätiloja. Ei ollut multaa eikä ruukkuja, joten tämä(kin) jäi sitten vain ajatukseksi.

Jäälläkään ei näkynyt ketään.
     Sen lisäksi etten puhunut tänään kenellekään (paitsi Miehenmörrille) en myöskään nähnyt tänään ketään. Erakoidun selvästikin omaan pieneen piiriini eikä se tunnu edes pahalta. Tänäänkin nautin pelkästään omasta seurasta ja semmoisista asioista, joista tykkään ja kyllä se minusta käy oikein hyvänä terapiana - ja halvemmaksi tulee!
     Seisoskelin uimarantani vieressä ja mietin harmissani, että miksi kaikki pitää myydä ja muuttaa rahaksi?
      Taisin viime kesänä jo kirjoitellakin, että se uimaranta, jossa olen koko ikäni käynyt uimassa, myytiin enkä usko, että enää ensi kesänä voin siinä uida (jos siitä ei sitten tule joku yleinen uimaranta, jota epäilen vahvasti!).
       Tänään harmitti sekin, kun katselin rantaa kauempaa enkä uskaltanut edes mennä lähelle niitä tontteja, missä viime kesänä vielä vietin aurinkoisia iltoja uiden ♥ Tuli haikea ja surullinen fiilis.
        Ja ikävä kesää... ja uimista.

Iltasella kannoin puuta tupaan lämpenemään aamuksi ja ihastelin samalla tasaista ja koskematonta hankea, joka avautui pihamaan ympärillä. Kevyet pakkaslumen hiutaleet kimmelsivät auringonlaskussa ja pakkanen nipisteli poskia ja sormia, jotka painelivat kameran nappuloita.
       Oli hiljaista ja rauhallista ja taivas oli punertavan oranssi.
        Sininen hetki.

Ja sitten katsoin aitan taakse, missä joku pupu on temmeltänyt oikein kunnolla! Taisi olla jo kevättä rinnassa, sillä yhdessä kohtaa oli selvästi sellainen kuoppa, missä oli jo käyty kyljelläänkin ♥ Meidän piha oli melkein 10 vuotta täysin pupu-vapaata aluetta, kun koira vartioi pihassa ja koiran tuoksu piti puput ja kissat loitolla tai ainakin kauempana. Nyt tuntuu, että meidän pihan ovat vallanneet puput ja naapurin kissat, ja jos meidän koira eläisi, se ei voisi sietää moista!
       Ja nyt tuli taas ikävä, kun edes ajattelin koiraa... ♥

Tänään lämmitin ulkosaunan ja hiiviskelin -17 asteen pakkasessa pukuhuoneeseen ja siitä saunaan. Hangessa kävin kolme kertaa ja huomasin vasta saunan jälkeen, että kova hanki oli tehnyt pienet raapaisut sekä polviin, että kyynerpäihin, mutta oli se sen arvoista ♥
         Ajattelin, että voisin olla kyllä semmoinen tapaus, joka jäisi koukkuun avantouintiin, jos sitä joskus pääsisi kokeilemaan, sillä semmoinen "kylmän himo" oli tänäänkin, kun juoksin sata-asteisesta saunasta hankeen ja takaisin! Kevyt ja pehmeä pakkaslumi tarttui ihoon kiinni ja kihelmöi kauan aikaa, vaikka miten olisi ollut jo saunan puolella. Sen jälkeen tuli sitten niin kuuma, että tuntui kuin ihon alla olisi ollut tulikuumaa nestettä, joka virtaili pitkin kroppaa.
         Ja nyt, iltasella, olo on kyllä niin rento ja hyvä, että taidan ottaa tämäniltaisen uusiksi mahdollisimman pian ♥ Ja sinne avantoonkin on vielä kyllä joskus mentävä!

Tämmöisiä "omia-päiviä" kaipaa kyllä oikeasti joskus, vaikka nyt ei ole ollutkaan mitään suurempia stressi-tiloja tai muita murheita - ainakaan normaalista poikkeavaa! Voi olla itsekästä sanoa, mutta olen aina viihtynyt itseni kanssa ja tänään huomasin jälleen, ettei edelleenkään ole ongelmaa siinä, ettenkö tulisi itseni kanssa toimeen. Joskus tuntuu, että tulen nyt paremmin toimeen kuin joskus aikaisemmin!
        Tottakai sitten, kun puhui iltasella Miehenmurun kanssa puhelimessa, tuli ikävä toisen läheisyyttä ja läsnäoloakin, mutta välillä täydellinen omassa kuplassaan oleminen tekee todella hyvää! Se järjestää ajatuksia ja poistaa turhat kuonat mielestä. Itseasiassa tämä tämmöinen rentoutumis-päivä kuuluu nykyään minun treeniohjelmaani. Aion oikeasti hakea kokeilemalla oikeaa ja hyvää tapaa treenata mahdollisimman terveellisesti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Viime vuosi meni vähän sairastellessa ja nyt kokeilen saanko niitä vähän vähemmäksi.
          Tämänpäivänen oli oikeastaan ensimmäinen "puhdistus-päivä" ja toivottavasti tuloksia huomaan tulevina päivinä (ja viikkoina) myös treenauksessa jaksamisena ja energisyytenä.
          Ihana päivä ♥
          Tackar och pockar.

P.S. Siihen uimis-ikävään saan huomenissa vähän ensiapua, kun mennään Miehenmurrin ja Juniorin kanssa vähän juhlimaan ennenaikaista ystävänpäivää... saa vähän suomuille kostuketta, hih!