Sumua

Sumuista.
      On oikeastaan jo monta päivää ollut tämmöistä usvaista tai kuten Erja sanoi eilen, kun olimme suntiohommissa työmaalla "Jane Austen-sumuista" ♥ Eilen kuitenkin oli, vähästä pakkasasteista huolimatta, hyvin kolea päivä. Kylmän kalsea jotenkin. Meni äkkiä luihin ja ytimiin, vaikka minullakin oli päällä ylimääräinen villatakki...
      Työpäivä meni hitaasti ja sai minulle vuorostaan pahan mielen. Sain palautetta työvaatteistani ja palaute oli tällä kertaa negatiivista. Olin erään herran mielestä asiaton pukeutumisellani, kun kyse on kuitenkin kirkon työstä... Asiattomalla pukeutumisellani tarkoitettiin lähinnä alaosan eli housujen istuvuutta. Kiitin palautteesta ja lupasin korjata asian. Tosiasiassa olin huomannut jo edellisen työkeikan jälkeen, että housut olivat tarttuneet johonkin kiinni ja rikkoneet vähän kankaan pintaan, joten housut olisivat menneet uusiksi muutenkin, mutta nyt ne menee sitten uusiksi sitäkin silmällä pitäen, että puvustus oli asiaton.
       Harmitti.
       Okei, itketti, jos suoraan sanon. Olen saanut palautetta kaksi vuotta sitten, kun minun hameeni oli hautajaisiin tulleen omaisen mielestä asiattoman lyhyt suntiohommiin, korjasin asian housuilla ja nyt nekään eivät kelpaa!
        En ole ikinä yrittänyt keikaroida työvaatteilla tai tuoda jotain osia vartalosta esiin varsinkaan suntiohommissa. Minulla ensisijainen tavoite on ollut olla siisti ja asiallinen, pukeutua arvokkaasti ja tilanteen vaatimalla tavalla. Paidat eivät koskaan ole olleet avonaisia, meikkiä ei ole koskaan ollut näkyvästi, hameen helmakin oli sääntöjen mittainen ja korut hyvin hillityt. Ja kun silti tulee vähän nurjamielisesti sanottua palautetta siitä, että olen asiattoman näköinen, niin tuntuu pahalta...
       Kai pitää jälleen ottaa ohjekirja kauniiseen käteen ja hankkia suntio-puku niin, että vain silmät näkyvät. Tai ehkä on sitten kohta jo parasta ottaa näihin hommaan semmoinen suntio, joka on asiallinen!

Perjantaina kävin kokeilemassa taas kestävyyttä vähän pidemmällä lenkillä, kun isä lupasi tulla hakemaan minut tietyn ajan perästä. 40minuuttia sain etumatkaa ja kymmenen kilsaa ehdin juosta ennen kuin isä minut sai kiinni! Tänään juoksin vähän eilistä harmitusta pois kropan systeemistä ja kyllä ainakin minulla se pitää täysin paikkansa, että liikunta auttaa myös siihen, kun on paha mieli tai maailma potkii hetkellisesti päähän enemmän kuin normaalisti! Juoksulenkillä avautuu ne tietyt lukot, mitkä pitää sitä harmitus-fiilistä jumissa jossan sisuskaluissa, mutta fyysinen rasitus kaataa ne muurit melko nopeasti!
       Hyvä niin!
       Tämän päivän lenkki on normilenkki, mutta vähän haasteellisessa kelissä. Sumuista ja liukasta. Kaipaan jo kevätkelejä - sitä kuraakin - kunhan saisi juosta jo sulalla tiellä! Talvessa on omat ihanuutensa juoksun suhteen, kuten viileys ja haasteellisuus, mutta kesän kuumuudessakin on etunsa ♥

Olen jauhanut näissä postauksissani uudesta "elämän filosofiastani" tai mikä lie se nyt onkaan, että yritän tehdä elämästäni omanlaiseni, pidän elämässäni vain hyviä tyyppejä ja sellaisia, jotka tekevät minun sydämestäni vaaleanpunaisen, teen valintoja itselleni ja olen rohkeampi elämään. Tänään vain huomasin jälleen, mikä voima rakkailla ihmisillä oikeasti on elämiseen ja olemiseen.
      Viestiteltiin Miehenmurun kanssa aamutuimaan kun herättiin ja muutama sana tekstiviestissä sai olon tuntumaan rakastetulta ja hyvältä ♥ Sama juttu äidin ja isän kanssa tänään, kun kerroin tuosta eilisestä työpäivästä, niin se tuki ja lohdutus tuli iholle heti. Siinä ei ollut mitään päälleliimattua tai "koita kestää" tokaisuja, pelkkää minun puolellani olemista. Se teki ehjäksi.
       Minulta meni kolmekymmentäkaksi vuotta tämän tajuamiseen. Onneksi ei sataakolmeakymmentäkahta vuotta...

P.S. Pikkusisko täyttää pian kolmekymmentä ja tuntuu oikeasti aika hassulta, että pikkusiskokin on jo tällä puolella nuoruutta... Kun toivotin pikkusiskon tervetulleeksi ikään, jossa voi sanoa, että ikä on vain numero niin sisko piristi vastatessaan, ettei ikääntyminen haittaa kun on vielä vanhempia ihmisiä ympärillä! Niin totta!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 27.1.2017
302. juoksupäivä (110vko)
- 1908,9km
- 10km iso kylälenkki (1h12min)
- juoksu sujui alusta asti hyvin eikä pahempia väsymysiä ollut
- jalat toimivat hyvin ja toipuivat nopeasti jos ylämäissä veti hapoille
- hengitys huivi alta vähän rankkaa, mutta ilma ei ollut kylmä joten ei käynyt kamalasti henkeen
- askeleet olivat täydellisiä! Liukkaasta kelistä huolimatta.
- hyvä juoksu ja kiva nähdä, että kuntoa riittää kymppiinkin...
- 0 astetta, sumuinen ilta, hapekas keli

sunnuntai 29.1.2017
303.juoksupäivä (110 vko loppuu)
- 1916,1 km
- 7.2 km kylälenkki (43 min)
- hyvä juoksu, jalat jaksoivat kohtuullisesti eikä perjantain kymppi tuntunut kuin ehkä vähän raskautena jaloissa
- hengitys kulki hyvin ja oli taas mukava nolla-keli niin ei tullu ahmittua kylmää ilmaa
- askellus suhteellisen hyvä, edelleen ylämäissä en oikein saa parasta hyötyä irti koko jalasta
- mielelle teki todella hyvää ja kiitin jälleen Luojaa, että se loi minulle jalat, joilla juosta!
- -1 astetta, sumuinen ja liukas keli