Sen nimi on "Kylmästä lämpimään ja toistamiseen sama"- leikki ja siinä säännöt menevät seuraavanlaisesti: 1.) lämpötilaero kahden päivän aikana on suuri, 2.) plussapäivänä keli sulattaa sataneen lumen vähän märäksi, jonka pakkaspäivä voi sitten jäädyttää ja tehdä luistinradaksi ja 3.) tämä toistuu koko ajan!!
Muistan lauhoja talvia, muistan pakkastalvia, muistan lumisia talvia ja muistan mustan maan talvia. Mutta se, että nämä kaikki ovat yhdessä talvessa, on jokseenkin erikoista. Tänään oli pakkaspäivän vuoro ja tuntui taas talvelta poskipäissä. Aurinko paistoi, ei vielä lämmittänyt, mutta paistoi kuitenkin kauniisti.
Huomaan miettiväni koko ajan, että jos helmikuu ei heitä kahta metriä lunta niin näiden lumien sulamiseen ei mene kuin pari päivää keväällä 🌞
Mietin tänään jo mansikkamaan paikkaa, että mihin ihmeeseen minä sen sijoitan, että saisinkin sieltä jotain... Peukalot alkavat vihertää jo päistä uhkaavasti! Pitäisi päästä jo mullassa möyrimään! Suunnittelin uusia pensasryhmiä ja kukkapenkkejä, vaikka se orja-puoli minussa kampesi vastaan, etten ole ehtinyt tähänkään mennessä hoitamaan näitä JO OLEMASSA OLEVIA kukkamaita ja plantaaseja! Mutta kun se tekeminen on NIIN KIVAA ♥
Ehkä se isoisoisien kuivattama pieni järvi on tekemässä come backia...
En pistäisi pahakseni. Nimimerkki "sauna ihan tulevan järven rannassa"
Aamusta yritin olla luova ja tehdä jonkinmoista edistystä siihen luvattuun logo-kuvitukseen, joka pitäisi saada nyt kunnolla alkuun. Olen pettynyt omiin piirustustaitoihini, en selvästikään pidä tätä taitoa yllä tarpeeksi vaan annan sen rapistua. Olisi ihana jos käsi tottelisi niitä käskyjä, mitä aivot antavat ja paperille syntyisi sellainen kuva mitä ajatuksissa keinahtelee. Ei vain toimi.
Lähetin asianosaisille pieniä luonnoksia että saisin edes vähän hajua siitä, mitä he hakevat logostaan. Jospa se inspiraatio löytyisi sitten sitä kautta kun saa suuntaviittoja.
Katsoin illalla Disneyn Pocahontasin samalla kun neuloin (on muuten erinomaista neulomisviihdettä nämä Disneyn leffat! Suosittelen!) ja ihastelin JÄLLEEN kerran sitä taitoa, mitä näissä klassikko elokuvissa oli. Piirtäjien ihanaa kynänjälkeä, kauniita maisemia, upeita värejä! Voi kun osaisikin noin piirtää!
Huomenna pitänee vähän sukkaa purkaa. En osannutkaan tehdä vahvennettua kantapäätä silkasta ulkomuistista, vaikka olen kohta sata sukkaa tehnyt... Hmph.
Ja näin lajini edustajankin. Otsalamppu-juoksijan. Pimeässä. Tuli vastaan. Ei morjestanut vaikka minä ihan innoissani melkein kiilasin poloisen ojan puolelle. Oli nimittäin ensimmäinen pimeä talvijuoksija näillä poluilla! Eli melko harvinainen bongaus! Oikeat varusteet otsalamppua ja heijastinliiviä myöten, mutta ei edes katsonut minuun päin kun toisemme ohitettiin...
Ja kun juoksin metsätaivalta joku koivuntaimi yritti kai antaa minulle ylävitosen, mutta tajusin tämän liian myöhään ja risu räpsähti naamalle. Siitä sitten taisi tulla luuvitonen... Poskea kirvelsi vähän aikaa, mutta onneksi ei osunut iholle vaan huiviin. Lucky me! ♥
Vaiherikas juoksu siis ja mukava, vaikka pakkanen olikin iltaa kohden kiristynyt. Aamuinen -6 on nyt -16 astetta, eli talvea se taas tekee - jälleen kerran.
P.S. Tänään tuli taas kummallinen tarve kirjoittaa tarinoita. Kai se liittyi tuohon aamupäivän luovaan hetkeen, että jokainen luova kohta minussa virittyi. Olisi mukava kirjoittaa taas pieni romaani ihan vaan omaksi iloksi... Kaipaan sitä.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
301. juoksupäivä (110 vko alkaa)
- 1898.9 km
- 5.7 km kylälenkki muokattuna (27 min)
- hyvä juoksu, jotenkin ilmava ja helpohko ja vauhtikin oli taas kuin joskus ennenvanhaan
- askel pysyi tasaisena ja tehokkaana
- ryhtikin kesti koko matkan ja se varmasti tekikin olon ja juoksun niin hyväksi
- hengitys limasi huivin, en meinannut saada henkeä
- rumble roller käytössä toista päivää, vasen reidensivusta varsinkin ottaa osumaa siitä!
- -6 pakkasta, pientä lumisateen töhöä, muuten kiva keli juosta!
- lenkin jälkeen ihana fiilis ♥ Kyllä on hauska laji!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti