Jäätä ja pakkasta

-20 astetta pakkasta ja nousemaan päin ❆
       Heräsin aamuiseen auringonnousuun ja postinhakumatkalla ihastelin oranssinpunaista metsänlaitaa, joka kimmelsi pakkasaamussa kuin timantti. Taivas oli pilvetön ja kirkas ja poskia nipisteli, vaikka postilaatikolle ei ole kuin 100 metriä matkaa. Eletään talvea ja tykkään siitä, vaikka kaikkien odotusten mukaisesti minun pitäisi olla peiton alla masentuneena siitä, ettei kevät vielä tullutkaan.
       Pakkanen ja kylmyys tekevät hyvää ♥
        Tietysti ne aiheuttavat vähän enemmän hommaa lämmitykselle ja vesiputkistoille, ja juuri nuhasta toipuneet nenän limakalvot eivät villisti iloinneet tänään rantalenkistäni, mutta siitäkin selvittiin hengissä. Jospa nämä pakkaset tarkoittavat helteitä kesällä ♥

Kävin rantalenkillä pitkästä, pitkästä aikaan ja nautin jokaisesta askeleesta. Jotenkin kaikki se hiljaisuus ja rauha teki hyvää eikä tarvinnut kuin olla vaan, keskellä luontoa, jäätyneen järven rannalla posket punaisina. Tuuli nimittäin aika mehevästi pohjoisesta ja tunkeutui kyllä luihin ja ytimiin. Vaikka olin vetänyt pipon melkein nenään asti, niin tuntui että viima jäädytti otsan hetkessä! Mahtavaa! ♥
        Jää oli turkoosinsinistä ja jos se ei olisi jäätä, näytti melkein kuin olisin ollut Tahitilla tai muulla etelänmaan turkoosin meren rannalla. Jos nämä jäät kestävät tämmöisinä, niin retkiluistelijat saavat tänä vuonna upeat mahdollisuudet! Jää oli tasaista, kirkasta ja komeaa!

Eilen ajattelin aloittaa treenailun jälleen sairastelun jälkeen rauhallisesti ja askeleen kerrallaan. Harmitti vähän kun nämä paukkupakkaset tulivat juuri nyt kun aloitan juoksua taas nuhan jälkeen, mutta kyllä kroppa sopeutuu tähänkin. Se rauhallinen ja askeleen kerrallaan oleva treenailu sai vähän jänniä piirteitä, kun kävin heittämässä eilen aamupäivästä 5km juoksu-kävelylenkin ja sitten kun olin saanut ravittua Miehenmurun, lähdettiin vielä iltakävelylle ja heitettiin ihanassa pakkaslumisateessa 8km kävelylenkki. Sauna päälle ja iltapala niin ei tarvinnut kamalasti houkutella nukkumaan ♥
       Teki hyvää ja toi oikeasti hyvän unen.
        Huomasin eilen hassun jutun, kun lähdin juoksulenkille. Minua pelotti. Ei niinkään juokseminen vaan se, että entä jos kohta taas olen jossain flunssassa enkä osaa pitää huolta itsestäni oikein treenien jälkeen tai treenien aikana, etten vilustuisi tai saisi kaikkia liikkeellä olevia pöpöjä itseeni?! Tajuan, että olen liikkunut kahtena talvena nyt enemmän, molempina sairastellut silloin tällöin eli tuskin tätä kolmattakaan talvea pystyn täysin terveenä saamaan läpi. En ainakaan niin, että lojuisin vilttiin kääriytyneenä ja villasukat jalassa! Pohjimmainen syy pelkoon on ärsytys ja turhautuminen. Kun yrittää tehdä itselleen hyvää, pitää kuntoa hyvänä ja itsensä muutenkin kunnossa ja jos saa vaivan palkaksi aina jonkun influenssan niin se alkaa pikkuhiljaa ärsyttää!
       Tosin aina oppii uutta ja tälle talvelle olen opiskellut paljon uudesta treenitavasta ja treeniajoista. Katsotaan nyt auttavatko ne yhtään. Eilinen juoksu oli kuitenkin NIIN kivaa, että odotan sitä, että pääsen juoksemaan kunnolla ♥ Nyt vielä tarvitaan sitä malttia, että kroppa tottuu jälleen juoksuun sairastelun jälkeen.

Olisi tehnyt mieli juosta tuonne keskelle järveä, oikein liukua pitkän aikaa tasaisella jäällä ♥ Oli tosi komeat näkymät! Mutta jää murahteli siihen malliin, että pinta ei vielä kaikkea kerro. Olihan sinne joku hullu jo mennyt, jalanjäljet johtivat jäälle (ei tosin pois...) mutta minä olen aina ollut kamalan arka jäälle menosta. En muista että olisin joskus tippunut jäihin, joten arkuus ei voi johtua muinaisesta pelostakaan. Kai se on kunnioitusta luontoa ja sen voimia kohtaan. Jos näitä kelejä pitelee viikko tolkulla niin ehkä sitten voisin vähän kenkäillä rannan tuntumassa...
       Rantalenkillä tulee aina ikävä koiraa. Ei ne samanlaisia lenkkejä ole ilman sitä touhottajaa, joka kulki kuono maassa koko ajan. Maanantaisella iltakävelyllä törmättiin kylällä siihen kyläläismiehen koiraan, joka eksyi viime keväänä minun portailleni. Sähikäinen oli jälleen karkureissulla, tosin kotinsa kulmilla mutta kuitenkin. Olipas taas mukava silittää pitkästä aikaa koiraa! Hassua miten sitäkin voi olla ikävä ... silittämistä ja koiran pehmeää turkkia. Välillä pelkään, että unohdan miltä oman koiran turkin silitys tuntui ♥
        Ja huomaan, että kaipaan koiraa eniten silloin kun on paha mieli. Että saisi halata sen pehmeää turkkia vasten ja olla vaan. Selittämättä, puhumatta. Kaipaan niitä iltoja kun maattiin molemmat omilla sohvillamme ja kumpikin tiesi, että toinen oli siinä ♥
         Kaipaan meidän mustavalkoista tiikeriä niin kovin♥

Nyt pitäisi mennä laittamaan ulkosaunaa vähän lämmite ja kantaa sinne vesiä. Extremeä maalaistalon tapaan! Ulkona -20 ja tavoitteena olisi, että saunassa olisi pian vähän lämpöisempää. Miehenmurukin sanoi hakevansa huomiseksi töihin villapaidan. Reppana on tietysti ollut kylmissään, kun on ulkohommissa ollut koko päivän... ♥
      Pysykäähän lämpöisinä ja nauttikaa pakkasista!

Ihan kuin satelliittikuva jostain myrskystä. Tämä myrsky oli kuitenkin jään pinnassa ♥ Jäätaidetta ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 3.1.2017
292. juoksupäivä (107vko)
- 1845km
- 5km suopellonlenkki ( 38min)
- juoksu-kävelylenkki sairastelun jälkeen ja hyvää teki!
- jaloissa selvästi jumituksia ja tönkköisyyttä, mutta pienellä lihashuollolla pitäisi se asia korjaantua.
- muuten jalat jaksoivat melko hyvin. Olisin kai jaksanut juosta koko matkan, mutta annoin hengityselimille vähän iisimpää lenkkiä näin alkuun. Ja ehkä ihan hyvä niin
- pakkanen kylmetti reidet.
- hauskaa oli kuitenkin!
- -10 pakkasta, kirkasta ja aurinkoista. Ihana keli!