Kaikki hommat yhdellä iskulla!

Minulla oli suunnitelma.
     Heräisin hyvin samoihin aikoihin kuin Miehenmurri lähtee töihin, lämmittäisin tuvan hyvin ja samalla kun uuni lämpenisi, siivoaisin torpan siihen kuntoon, että täällä voi jälleen ihmisrodun edustaja asua, lähtisin kaupunkiin hoitamaan asiat kuntoon, kävisin kaupassa ja olisin kotona hyvissä ajoin tekemässä ruokaa, saunomassa ja viettämässä iltaa.
       Mahtava suunnitelma!
       Toteutuiko se?
       Ei.
       Olimme Miehenmörrikän kanssa vähän yli neljä hereillä jo. Kello oli soimassa vähän ennen kuutta, mutta minulle tuli ensin kylmä ja sitten piti ottaa kurkkupastilli rauhoittamaan kurkkua. Kahisin ja rapisin ja vaikka yritin olla mahdollisimman hiljaa, niin Miehenmurun hiljaisuudesta päättelin, että herätin touhuillani hänet... Kuten herätinkin.
        Nukuttiin tai ainakin yritettiin nukkua sylityksin loppuyön, mutta ei kumpikaan enää unta saanut ja se jos mikä otti päähän. Miehenmurun piti jaksaa lähteä töihin ja tehdäkin niitä töitä todella vähällä unella ja minä en todella jaksanut nousta vielä silloin kun Mies teki lähtöä...
         Minä saamaton nahjus!
         Tai oikeastaan siinä vaiheessa kun Miehenmuru vielä kolisteli tuvan puolella, ajatus aikaisin noususta ja suuresta suunnitelmasta tuntui vielä hyvältä, mutta sitten torkahdin hetkeksi ja väsy vyöryi ylitseni kuin tonnin painoinen viltti. En kertakaikkiaan saanut jalkoja maahan ennen puolta yhdeksää.
         Hyi minua!

Kolmenkympin murrosiän vastaiset toimet...

 Hoidin tänään tekemättömiä hommia kaupungissa, kuten hankin uuteen passiini kuvan. Kävin istumassa kuvaamossa ja tuloksena oli jälleen kuva, mikä menee varmaan suoraan poliisien "Rosvot ja ryövärit"-kansioon! Miten passikuvasta tuleekin aina ihan kamala? Vai johtuuko se mallista?
       En nyt pidä itseäni minään hirviönä vaan ihan mukavannäköisenä naisena, mutta passikuva tuo esiin minusta todellakin ne rikollisen piirteet. Eikä auttanut yhtään kyllä huonosti nukuttu yökään. Se toi oman lisänsä pikku kuvaani!
        Noh, jos sillä kuvalla pääsee reissuun niin olkoot! Tuskin sitä nyt tarvitsee kamalan monelle näyttää..
        Ja toinen "virallinen" asia olikin sitten verikoepäivän varaus. Helmikuun alkuun sain ajan ja taas otetaan pari pulloa verta ja katsotaan miten tällä lyylillä oikein menee! Toivottavasti hemoglobiini on pysynyt hyvänä...

Kävin sitten samalla hankkimassa vähän troppeja tähän kolmenkympin murrosikään ja näppyiseen naamatauluun. Suolasaippuasta odotan paljon ja myyjäkin sanoi, että toimii. Hänellä oli itsellään atooppinen iho ja siihenkin löysi ratkaisun suolasaippuasta.
       Ainakin tämän Flow-sarjan tyrni-suolasaippua tuoksuu aivan ihanalta ja kuulemma irtoava suola on hienorakeista ja mukavaa pestävää. Pitänee kokeilla iltasella ennen kuin käy nukkumaan..
       Toiset tuotteet (kuva ylempänä) löysin apteekista. Kosmetologi-farmaseuttia vähän nauratti minun sanavalintani puhdistusmaidosta ja rasvan lutraamisista, mutta ihanan iloinen ja auttavainen nuori nainen ♥ Lohduttelin samaista 23-vuotiasta farmaseuttia, että odotappa kymmenen vuotta niin tämä murrosikä alkaa taas!
        Toivottavasti löytäisin iholleni sopivat tuotteet ja saisin ihon hyväksi. En oikein muista onko minulla koskaan ollut sellaista todella hyvinvoivaa ihoa.. Toivottavasti kohta on!

Nämä ihanuudet metsästin sitten ihan vain omaksi iloksi ♥
        Minulla on nyt lukemisen alla 600-sivuinen romaani, joten ihan heti en Jojo Moyesin kimppuun pääse, mutta ainakin nyt se odottaa turvallisesti omassa hyllyssä. Kirjakaupan myyjätär kehui tätä uuttakin ja sanoi, että jos on lukenut aikaisemmat niin ei tuota pettymystä tämäkään.
         Heli Laaksosen uusin kirja olikin jo ilmestynyt viime vuoden puolella, mutta jostain syystä oli jäänyt minun silmieni väliin. Nyt vasta tajusin ostaa sen. Nopeasti selattuna kirja taitaa olla vuoropuhelua, näytelmämuotoon kirjoitettuna, mutta pitää sitten kirjoitella taas tarkemmin arvosteluja, kunhan ehdin lukea sen ensin.

Paula Heinosta olen kuunnellut radiossa ja tämä leidi on kyllä semmoinen, joka tietää suolistosta (ja miksei muustakin kehosta) kaiken sen mitä kannattaa tietää. Ostin nyt lopulta sitten tämän suoliston kuntoremotista kertovan kirjan ja ajattelin, että jos aloittaisin uuden vuoden terveellisen muutoksen ihan alkusijoiltaan - suolistosta. Se kun tuppaa olemaan se missä kaikki vastustuskyvystä koko kehon hyvinvointiin tapahtuu!
        Aion lukea tämän(kin) kyllä kannesta kanteen ja kokeilen omalle vatsalle osuvia juttuja. Vaikka nyt vatsa on ollut suht rauhallinen (koputan puuta) niin ainainen kiusahan se on. Joten jos saisin näillä Paulan ohjeistuksilla ja vinkeillä vatsan vähän toiseen suuntaan niin se olisi parempi kuin hyvä aloitus tälle vuodelle ja treenirikkaalle keväälle ♥

Ostin lihashuoltoa silmällä pitäen tämmöisen vähän jämerämmän putkirullan kun minun vanha vaahtomuoviversio ei oikein tunnu enää kintuissa niin kuin pitäisi.
      Mielenkiinnosta kokeilin jo vähän tänä iltana ennen saunaa miltä tämä monsteri vaikuttaa ja ainakin reiden ulkosyrjät olivat sitä mieltä, että autsista! Tehokas! Takareidet ja pohkeet tykkäsivät, ja kunhan nyt jalat vähän tottuvat niin enköhän saa kintut aika hyvää kuntoon tällä kaverilla!
      Sen verran tukkoisilta jalat tuntuvat, että olisi ihan kiva jos jollain saisi kintut auki ja lihakset ja kalvot ja kudokset pehmeiksi ja notkeiksi ja treeniä vastaanottavaiseksi. Sunnuntaina kävin 5km lenkillä ja taas pelotti lähteä, kun viimeiset kolme kertaa olivat niin onnettomia... Nyt kuitenkin jaksamista oli enemmän ja heti huomasi sen, mitä ruoka tekee energialle ja jaksamiselle. Aamupalalla ei jaksa.
       Kokeilin juostessa Miehenmurrikan otsalamppua, jonka olivat saaneet töiden puolesta. Vähän isompi se oli kuin minun ja pelkäsin, että ulkonevaisempi lamppu-osuus hetkuisi juostessa, mutta melko tukevasti se pysyi otsassa eikä ollut niin painava tai vaikea kuin olin luullut. Pitänee kai vielä kevätjuoksuun hankkia lamppu, vaikka valoa kohti tässä mennäänkin. Samoin kun piikkipohjalliset kenkiin. Niitäkin katsoin tänään, mutta oma koko oli loppunut enkä jaksanut niiden perässä sen enempää kaupunkia ristiin rastiin juosta.

Koko päivä taas meni ja vasta oikeastaan ehdin rauhoittua kun soitin Miehenmurrukalle iltasella ♥ Kotiin tullessa piti syödä ja sitten siivota, ettei se lojuisi tekemättömänä enää huomiselle.
       Nyt sitten alkoi väsy painamaan ja huonosti nukuttu yö antoi merkkejään, kun pysähtyi. Miehenmurun kanssa puhuttiin taas puhelimessa melkein puolitoista tuntia ja heti huomaa eron sille, että puhuuko naamatusten iltapalalla vai puhelimessa.
      Ainakin ikävä on erilaista.
      Puhelimessa tulee moneen kertaa semmoinen olo, että haluaisi halata tai mennä lähelle, mutta ei voi. Nyt kun taas viikon tottui siihen, että Mies oli iltasella saman pöydän ääressä niin lähellä oloon ehti tottua. Syliin sai mönkiä juuri silloin kun halusi ♥
        Hyväähän tämäkin, yksinolo, tekee jo ihan senkin puoleen, että todella huomaa miten tärkeä toinen on ja miten kovasti tykkää. Ja pirun hyvää tämä tekee minulle, joka on aina ollut yksin ja erakko! Huomaan nimittäin, että ei se kahdestaan olo hassumpaa ole... ♥ Oikeastaan harvinaisen mukavaa! ♥
         Viikko aluillaan.
          Seikkailun täyteistä viikkoa, hupakot!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
22.1.2017 sunnuntai
300.juoksupäivä (109 vko loppuu)
- 1893,2 km
- 5km suopohjien lenkki (33min)
- juoksu sujui nyt jo paremmin ja energiaa riitti hyvin koko matkalle
- jalat tuntuivat erilaisilta ja paremmin jaksoivat
- ryhti kesti kohtuullisesti, mutta parannettavaa on erityisesti lantin seutuvilla
- askel pysyi hyvänä, vähän lipsui liukkaalla
- +0, lumitihrua, nahkeaa lunta, muuten tosi kiva keli juosta!