Onneksi maailmassa on perjantait!

Tiedättekö mikä on selvempi kesän merkki kuin kärpäset, helteet tai vihreä nurmikko?
      Mullikat pellolla!
      Naapurit ajoivat tänään 11 mullia taas kesälaitumilleen ja nauratti taas niiden iloisten otusten kanssa, jotka luulivat että uudella vapaudella ei ollut rajoja - ennen kuin törmäsivät sähkölankaan laitumen reunoilla.
        Emäntä sanoi, että toivottavasti kestävät aitauksessa. Minä puolestani lupasin kyllä soittaa jos eivät kestä.

Onneksi tänään on perjantai.
      Päästiin vähän aikaisemmin töistä ja ihan kiva niin. Alkoi olla jo turnausväsymystä kukkaviikon hulinoista. Viimeisiä kukkia laiteltiin nimittäin tänään vielä maahan ja sanoin Hennalle, että nyt alkaisi näidne kukkien kanssa juttelu jo riittämään! Ja tästä se hoito vasta alkaa!
       Olen ollut tällä viikolla erityisen ja erikoisen väsyksissä, en tiedä mistä lie johtunee. Kai osaltaan nämä kylmät päivätkin ovat vähän veroittaneet energiaa ja jaksamista, mutta kai tämän viikon ponnistelutkin tekivät tehtävänsä. Olen vain onnellinen, että päästiin viikonlopun viettoon...
         Ajoin kotona vähän nurmea ja siivosin torpan viikonlopuksi, ettei tarvitse heinänkorsia katsella lattioilla vapaapäivien riemuksi. Lämmitin tuvan isoa uuniakin oikein isoilla puilla! Sen verran viileäksi ulkona vetää... Ei uskoisi, että tässä mitään helteitä koskaan olikaan! Ja kaipaan niitä jo nyt..

Kasvimaalla meinasi päästä toissapäivänä itku, kun kävin katsomassa kurkun taimia... Kylmä yö oli kai palelluttanut (suurimman) osan minun taimistani ja loput näyttivät muuten vain kohtalaisen kurjilta. Tiedän mitä viljely on, mutta silti tehty työ ja sen hukkaan meno aiheutti surua ja turhautumista.
      Kukkapenkeissä kukat yrittävät kukkia, vaikka vettä ei ole tullut muutamaaa milliä enemmän ja meidän kasteluvedet ovat lähinnä kasvimaalla. Huomenna pitää varmasti kaalia kaikki loput sadevedet meidän saaveista kukille etteivät ihan nuupahtaisi. Kylmät kelit ja kuivuus ovat kyllä olleet ihmeen sitkeitä tällä viikolla. Työmaallakin olen pukeutunut toppatakkiin ja olisi tehnyt mieli kääriä kaikki pihan perennat toppanuttuihin myös!
       Ensin niitä paapoo koko kevään, että pääsevät hyvin kasvun alkuun ja sitten joku ihmeellinen takatalvi meinaa pilata koko homman! Ei hitsissä!

Iltasella kävin juoksemassa, vaikka väsymys olikin aikamoisen iso ruuan ja siivouksen jälkeen. Ihmeellisesti se juoksu kuitenkin piristi, vaikka mitään huippunopeuksia ei näillä jaloilla ja tämmöisen viikon päätteeksi saanutkaan. Mukavaa oli silti. Vaikkakin vähän pitemmissä lahkeissa piti juosta kuin viikko sitten.
        Huomenna on odotettavissa villasukkia, lepoa, yhdessä oloa Miehenmurrikan kainalossa ja palautumista ihan kaikesta! Muistakaa rentoilla ja ottaa iisisti välillä. Tekee hyvää mielelle ja vielä parempaa kropalle.
        Lämpöä kohti viikonloppuna, mussukat ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
474. juoksupäivä (173 vko)
- 2919.9 km
- 6km oikaistu kylälenkki (30min)
- juoksu kulki tasavauhtia lähes ongelmitta
- olen nyt juossut ilman musiikkia useammin kuin ennen ja saa kyllä omia ajatuksia selviksi tehokkaammin kun ajatukset keskittyvät vain ja ainoastaan ajatuksiin, tykkään ♥ Pää puhdistuu.
- ryhti kesti hyvin ja lantion kannatus ja keskivartalokin kai paremmin, pitäisi ottaa taas vähän videokuvaa niin näkisi miten kropan kannatus oikeasti toimii
- askellus hyvää ja sujuvaa, jaloissa ei oikeastaan väsymystä niinkään mutta sellaista voimattomuutta raskaan viikon jälkeen
- hengitys kohtalaista ehkä vähän raskasta
- käsien käyttö silloin kun muisti ja pakaratkin löytyivät loppuvaiheessa mukaan, unohdin aktivoida ne ensin...
- +12, viileä, kolea ja kylmä keli, HRRR!