Minihelteet: kasvimaalle kuuluu hyvää ♥

Tänään ahersin kasvimaan kuntoon töiden jälkeen.
       Paarmat pyörivät ja purivat kipeästi, mutta muuten sain kykkiä kasvimaan kuumuudessa suurin piirtein rauhassa. Ollaan kykitty nyt pari päivää töissäkin ja tänä iltana kun uitin jalkojani jääkylmässä järvivedessä niin päkiät ilmoittivat olemassa olostaan... Liikaa rasitusta yhdelle kohdalle jalkaa.
       Kasvimaalla viihdyin melkein kolme tuntia, vaikka ei siellä nyt niin kamalasti pitänyt sitä rikkaheinää olla. Kaikki vaan on aina suurempia projekteja kun ensin luulee...

Tänä vuonna olen ehtinyt panostamaan kasvimaahan sillä tavalla kuin olen joka vuosi halunnut. Nyt olen priorisoinut hommani oikein ja tehnyt töitä sen eteen, että pääsne myös kasvimaalle myllertämään.
         Tänäänkin nautin suunnattomasti siitä, että omin käsin sain niin siistiä ja kaunista aikaiseksi. Rivit näkyivät selvästi, harauksen jälkeen multa oli kuohkeaa ja jokaisessa rivissä näkyi joitakin alkuja.

Kurkut ovat kyllä olleet tämän vuoden murheenkryyni. Päinvastoin kuin viime vuonna, tuntuu että ne ovat kuoleman kielissä koko ajan jos en jatkuvasti pidä niitä silmällä... Kuivuushan se suurin syy tähän hätään on, mutta olen minä yrittänyt niitä kastella.
       Jos me tänä vuonna saadaan kurkkua säilöttyä, se on kyllä minun sinnikkyyteni ja periksiantamattoman luonteeni ansiota.
        Itseäni kehuen!

Herneissäkin näkyi uusinta kylvön jälkeen lisää alkuja. Kunhan nyt saisin sitä kanankakkaa vähän heitettyä, että olisi vahvistusta kasvuun.
      Kasvimaalle istutetut samettikukatkin ovat tukevoituneet todella komeiksi - tosin todella mataliksi taimiksi. Niillekin lannoite ei olisi mitenkään pahasta! Katsotaan nyt pitääkö ne pahikset loitolla minun punajuurista ja lantuista, vai eikö niistä ole sen enempää hyötyä kuin muistakaan kukista...

Äiti suhtautui vähän pessimistisesti tämän vuoden porkkanaan, mutta niin vain sieltäkin pönkää pieniä porkkanan taimia maasta! Sinnikkyys ja kasvimaa ovat lyömätön yhdistelmä - niin ja tietysti maan rakkaus!
       Eniten olen kuitenkin ylpeä minun parsa- ja kukkakaalin taimista, jotka ovat kasvaneet komeiksi. En vielä tiedä tuleeko niistä ihan valmiita parsakaaleja tai kukkakaaleja, mutta toivo elää edelleen. Luin nimittäin omasta avomaan kasvatus-kirjasta, että kyseiset tyypit ovat vaikeita kasvatettavia...

Kun sain homman valmiiksi olin NIIN ylpeä ja onnellinen siististä kasvimaasta.
      Vannotin äitiä ja isää, että kastelevat sitä minun lomani ajan, jos ei taivaasta tietysti tule vettä. En halua löytää työni tuloksia pitkin maata kuihtuneena ja korventuneina! Senkin luin, että kun tekee maatöitä vastustuskyky kasvaa.
        Tämän viikon kitkemisien ja perkaamisten puoleen minun ei pitäisi sairastua enää ikinä!
         ♥