Puh-huijaa!

Kun paapertaa kaikki juhannuspyhät töissä, saa palkaksi yhden maanantain vapaaksi.
        Tänään ollaan siis oltu vapaalla, joka minulla tarkoittaa pihatöitä omalla ihanalla tontilla ♥ Miehenmurrikka lähti omien sanojensa mukaan siivoamaan ja tekemään ruokaa ennen kuin Juniori-rapajalka saapuu jälleen isä-viikkoa viettämään. Minä nappasin trimmerin kainaloon ja lähdin kulkemaan pitkin tontin reunamia ja kukkapenkkejä.
         Paraatipenkin tausta, horsmapensaikko, ärsytti minua koko juhannuksen joten tänään se sai huutia ja koko penkki pomppasi maisemasta jälleen ihan eri tavalla. Kuljeskelin muutenkin tonttia aika tarkkaan läpi, sillä on taas luvattu hyvää viikkoa joten voi olla ettei nurmikko ihan kamalasti kasvaisi ennen meidän lomaa (sisällä kupliva riemu kiljahtelee!!)...

Paraatipenkki melkein arvoisessaan loisteessa... pientä kitkemistä vielä tällä viikolla.

Trimmauksen jälkeen hyppäsin leikkurin selkään ja vetäsin nurmenkin lyhyeksi.
         Tänään oli kylmä ja vähän semmoinen sateen-oloinen sää, joten päivä sopi senkin puoleen hyvin nurmen ajoon. Saan sitten loppuviikon tehdä kukkapenkeille ja kasvimaalle perkausta. Kasvimaalle himottaa jo mennäkin, kun siellä näkyy jopa jotain taimiakin jo!
        Taidan huomenna putsata sen niin sitten on näiden kukkapenkkien vuoro.
         Tämä on juuri sitä älyttömyyttä, mistä olen monesti puhunut: teen oman pihan tip-top kuntoon ja lähden lomalle toiselle puolelle Suomea! Siis en ole itse nauttimassa kauniista pihasta vaan sama sirkus alkaa sitten alusta, kun tulen takaisin! Nerokasta!

 Tämä oli ensimmäinen juhannus, jonka vietän töissä. En tykännyt yhtään.
         Rakastan joulua ja rakastan juhannusta, joten ne ovat minulle pyhiä juhlia. Nyt juhannus ei tuntunut juhannukselta yhtään ja työkeikat pilasivat sitten sen lopunkin vähän. Tosin, toisin kuin olin ajatellut työkeikat menivät ihan hyvin ja sunnuntain messusta sain jopa kehuja papilta eli ihan toivoton tapaus en taida olla.
           Huomasin senkin, että kun sanoo rehdisti, että tuntee olonsa vähän epävarmaksi eikä ole ihan selvillä vesillä siitä, missä sitä kuuluisi olla, niin tuli olo paremmaksi kun toiset olivat tietoisia tästä epävarmuuden olosta. Kannatan ääneen sanomista! Kokeile, se auttaa!
           Ja kai sitä tekemällä oppii tämänkin...

Äiti ja isä innostuivat putsaamaan meidän aittoja vanhoista vaatekasseista ja kaikenmoisesta sinne pakatusta kamasta. Ne tyhjensivät aittoja iltasella ja käskivät sitten tulla katsomaan ennen kuin vievät roskiin, jos jotain olisi mitä haluaisin säästää.
        Löysin heti muutaman paidan, toppaliivin, ruutupaidan, pelipaidan (!!) ja shortsit...
        Iskä sanoi pilke silmäkulmassa, että "oli se onni, kun et ollut mukana aikaisemmin"
        Ei olisi kai ollut pusseja, mitä viedä roskiin...
       Hyvin mahdollista. Olen hamsterin sukua ja juurta ♥
        Eipä sillä, miksi heittää jotain semmoista pois, joka kelpaa ja on hyvää. En minäkään mitään hiirien syömää takkia päälleni laita, mutta jos se on hyväkuntoinen ja muutoin kunnossa, niin miksi en hyödyntäisi vanhaa. Säästö on miljoonan alku! Vai miten se meni...
         Nyt minulla on pesua odottamassa aitasta löydettyjä/pelastettuja nuttuja ja ostoslista syksyksi pieneni muutamalla vaatekappaleella. Hamstraaminen kannattaa, kunhan ei mene sairauden puolelle..

P.S. Onko kenelläkään antaa ihan todellisia helmiä Turun reissulle? Kohteita, jotka on pakko nähdä?