Myrskytuulen viemää !!

Mitä eroa on näillä kahdella: fleecetakki-lämpökerrastopaita-tuulitakki- yhdistelmä ja toppi-shortsi-yhdistelmä?
      Yksi yö.
       Heti viikonlopun viimeisten hellehaituvien jälkeen heräsin maanantaina aivan toisenlaiseen maailmaan: myrskytuuleen ja noin +7 asteen lämpötilaan! Meillä oli maanantaina kesäkukkien istutusta luvassa ja kukkia laiteltiin maahan ihan hirmuisessa tuulessa. Risuja ja muuta puuroskaa satoi niskaan ja korvissa kohisi viima niin, että olisi toivonut että pusakassa olisi ollut huppu.
       Tänään kovaan tuleen tuli extrana vielä piiskaava sade ja kylmempi keli. Minullakin oli monen monta vaatekerrosta, jota tietysti voi kerrospukeutuja-aatelilta odottaakin, ja silti tuntui aamusta sadetakin alla vilu ja viima. Sade kylmetti sieluun asti ja ajattelin, että eipä nyt kukaan tule sanomaan, miten ihanaa on olla ulkotöissä. Sitä ihmiset nimittäin jaksavat jankata kun keli hellii ja aurinko ruskettaa käsivarsia.
        Tätä tämmöistä keliä se ulkotyöläisen arki enemmän on, haastavia keliolosuhteita ja oikean asenteen löytymistä niihin. Hennan kanssa meillä riitti huumoria, hymyä ja naurua, vaikka näpit olivat kuopsuttelusta kipeät ja kylmyydestä kohmeiset. Huomasin jälleen, että kun seura on oikea, keli on vain haaste josta selvitään!

Rannan aaltoja. Melkein olisi päässyt surffaamaan!

Vaikka ulkotyöläisen uraa on sen verran takana, että tämä(kään) keli ei ole aivan täysin uutta ja ihmeellistä, ja tiedän että tästäkin selviää kunhan vaan ei ajattele asiaa liian syvällisesti, niin sitä en kiellä, että nämä rankat olosuhteet väsyttävät enemmän.
       Tänäänkin kun pääsin kylmästä tuulesta ja sateesta kotiin, laitoin heti takkaan ja hellaan tulet, kääriydyin villasukkiin ja lämpökerraston pöksyihin ja tein jälkiruuaksi kuumaa kaakaota, josta olin haaveillut koko työpäivän ajan! Miehenmurrikan kanssa nukahdettiin vailla ongelmia pienille päiväunille, kunhan oli saatu ruokaa vatsaan ja torppa lämpöiseksi.
        Kroppa kuluttaa energiaa ihan toisella tavalla näinä päivinä, kuin sitten helteisen ihanina hetkinä, kun melkein käy pelkästään aurinkoenergialla ♥ Mutta näitä toisenlaisiakin päiviä tarvitaan, ainakin minä tarvitsen. Olen vähän sellainen myrskyfriikki, että lumimyräkät ja kesämyrskyt kiehtovat jollain kummallisella tavalla, vaikka se sitten tarkoittaisikin vähän ongelmia töissä.
         Eihän hullu hulluudelle mahda mitään!

Kävin iltasella vielä pienellä juoksulla. Oikeastaan juoksin tätä meidän tontin laitoja ympäri. Matkaa tulee 500m joten juoksin tämän lenkin kymmenen kertaa niin sain edes kohtuullisen lenkin aikaiseksi. Vähän pieniin nämä minun lenkkini on näin alkukesästä kutistuneet, mutta jos nyt tulisi vielä sellaisia ns. normikelejä niin saisi vähän pidemmän matkaakin sisällytettyä juoksukalenteriin.
        Tänään huomasi, että rankkapäivä verotti vähän myös juoksua. Meni ihan hyvin, jalat jaksoivat kohtuullisesti, mutta sellainen juoksuflow oli hyvin kaukana! Ja huomasin senkin, että minusta ei ole ratajuoksijaksi. Matka tuntuu ihan äärettömän tylsältä, kun jankkaa yhtä ja samaa monen moneta kertaa. Mieluummin juoksen sen viisi kilsaa ihan maastossa, missä matkaa tulee ihan huomaamatta, kun junnaan yhtä ja samaa kierrosta sen sata kertaa!
         Tänään tämä ratkaisu oli vain helpompi toteuttaa, kun olo oli vähän mikä oli... Ja kuitenkin jalat kaipasivat juoksemaan. Tulipa juostua.
          Näistä kuvista voi melkein aistia tuulen...
          Ihan mahtavaa! 

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
473. juoksupäivä (173 vko alkaa)
- 2913.9 km
- 5 km pihalenkki 10 x 500m (29min)
- jalat jaksoivat ihan hyvin, kiitos askelluksen, mutta muuten oli vähän veto pois
- pito lantiossa ja keskivartalossa hyvä
- askellus toimi
- hengitys vähän raskasta puuskuttelua, vaikka kosteampi keli olikin hengitellä
- ryhti kesti ok
- +10, viileän kolea, sateinen keli
- mukava juoksu, vaikka väsy fiilis vähän olikin ♥