3 päivää lupa olla vaan: kuuma lauantai

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
      Luin tänään keinussa uutta Sport-lehteä ja siinä oli juttu Lotta Näkyvästä. Jutussa oli kohta missä Lotta kertoo mielen taistelusta kehoa vastaan ja erityisesti kivun kanssa. Mottona oli vammautumisen hetkellä, että ei tunne kipua kaulasta alaspäin.
        Yritin tätä metodia tänään kun kävin uimassa.
        Vesi oli todella kylmää ja kävelin tyynesti veteen ja ajattelin mantrana, että en tunne kylmyyttä kaulasta alaspäin, en tunne kylmyyttä kaulasta alaspäin... Okei ehkä se auttoi (tai sitten vain kylmyys puudutti minut), mutta ihan vielä en ole valmis tässä mielen ja kehon treenauksessa.
          Mutta kylmää tai ei, uiminen oli todella kivaa ♥
          Rentoutti, varsinkin kun pääsi kuumaan saunaan todella kylmästä vedestä ♥

 Kokeilin tänään tehdä niitä meidän lierihattuja... huonolla menestyksellä.
        Ensimmäisestä tuli niin pieni, että se olisi voinut toimia kalotti hattuna ja toisesta tuli taas niin iso, että pää hävisi kokonaan sen sisään. Ei niinkään tarkoitus sekään. Onneksi nämä kokeilut olivat muusta kankaasta kuin virallisesta hattukankaasta!
        Kahden hatun jälkeen olin jo niin äkäinenkin, että jätin homman sikseen ja menin aurinkoon. Pitikin kuluttaa monta tuntia moiseen tuhertamiseen, kun ei tullut edes tulostakaan!
        Lopun päivää harrastin mielen tasoittamista, lukemista, kirjeiden kirjoittamista ja saunan lämmitystä ♥ Nautin hellepäivän lämmöstä ja auringosta!

Kun soiteltiin Miehenmurun kanssa iltasella, tulin ajatelleeksi, että iltapuhelu oli ensimmäinen juttutuokio koko päivänä. En puhunut tänään kuin Miehenmurun kanssa puhelimessa, muuten olin täysin puhumatta ja näkemättä yhtään ketään!
       Virkistävää ♥
         Ja mikä pelottavinta, tähän voisi tottua.
        Olen varmasti joskus muinoin ollut joku erakkorapu, sillä niin luontevaa tämmöinen eristäytyminen minulle on. Kyselen aina sopivin väliajoin Miehenmurrikaltakin, että haittaako sitä, että erakoidutaan aina tänne maaseudun kätköihin, mutta ainakin Miehen mukaan siinä ei ole ongelmaa. Ehkä Miehenmuru on myös salaa erakko, ei vain tiedä sitä vielä ♥

Nurmikko rahisee jo jalan alla ja muuttaa väriään vihreästä vähän kellertävään. On ollut melko helppo kesä ruohonleikkuun kanssa nämä kaksi ensimmäistä kuukautta. Tiedä sitten mitä se loppukesä sitten on...
      Lehmänalutkaan eivät jaksaneet tänään paljoa nostaa päätään heinikosta. Taisivat harrastaa syömisensäkin makuultaan. Niitty on maailman kuumin paikka ja olisi luullut, että elukat olisivat menneet puiden alle varjoon, mutta keskipäivän kuumin hetki ja möllikät makasivat kuumimmassa kohdassa mitä maailma tarjoaa!

Maisemat näyttävät niin erilaisilta helteellä. Ihan kuin ilmassa leijuisi jonkinmoinen helleharso. Kaikki on vähän utuista ♥ Voi kun nämä fiilikset saisi pullotettua ja säilöttyä sitten niitä hetkiä varten kun maailmassa on vähemmän hellettä, valoa ja aurinkoa.
      Näinä päivinä olen ainakin yrittänyt nauttia joka hetkestä täysillä ♥
      Iltasella kävin vielä kastelemassa kasvimaata ja siinä samalla saivat itikatkin ruokaa, kun minua söivät. Hengitin syvään kesäillan lämpöä ja olin onnellinen ♥ Riipaisevan onnellinen tästä kaikesta, mitä minulla on ♥
       Hymyilytti jälleen vailla sen järjellisempää syytä ♥
       Ja sitä hymyä oli ollut jo ikävä...