Veden ääressä palautellen...

Voi, kun voisi aina saada tämmöisen kuvan silmiensä verkkokalvoille kun sielu ja ruumis kaipaavat palautumista, ajatusten puhdistamista, mielen rentoutumista ja psyykkeen tasausta. Tuijotettiin tätä maisemaa Miehenmurrikan kanssa lauantai-iltana, kun odoteltiin että sauna lämpiää ja käytiin vähän rannassa hengittämässä hyvää oloa ja rentoa mieltä ♥
       Miehenmurrikasta oikein näkyy, miten sillä verenpaineet laskee ja stressi häviää minimiin, kun se pääsee järven tai ylipäänsä vesistön ääreen ♥ Rannikkopoika on aina rannikkopoika. Olen ainakin kuullut, että Länsi-Suomen rannikolla syntyneet kaipaavat tiedostamatta tai tiedostaen aina vesistöjen ääreen. Tämä tapaus ainakin ♥
        Sama juttu on kyllä minullakin, ei ehkä yhtä vahva sisäinen pakko, mutta ainakin kun pääsen veden ääreen rauhoitun ja oikein tunnen miten tyyni mieli vie mennessään. Ihanaa kun luonto on lähellä ja sinne pääsee aina pakoon ja turvaan ja lääkitsemään itseään!

Rannassa olivat jo iltapuuhilla myös kanadanhanhet ja pienet pojat. Meidän tulo vähän taisi häiritä heidän iltarauhaansa, vaikka yritettiin ollakin poissa niiden kulmilta. Ihmeen ketteriä pienet untuvaiset jo olivat, ja tiiviisti vanhempiensa kupeella ♥
        Sunnuntaina minun piti käydä vielä vähän opetuksessa kirkolla. Motivaatio ei ollut kovin korkealla, pakko myöntää, mutta menihän se. Nyt jo vähän toivoo, että pääsisi hommiin jo ilman opettajaa, tuntuu, ettei semmoista hommaa olekaan, minkä osaisin...
         Kun töistä pääsin, kaipasin sitten täydellistä pään nollausta ja lähdettiin Miehenmurrikan kanssa katsomaan sitten toista rantaa ja hakemaan vähän ruokahalua. Oli aivan mahtava keli. Tyyntä, suhteellisen lämmin ja rauhallinen päivä ♥  Ja rantalenkki antoi parastaan!

Hassua sinänsä, että muina vuosina minun stressitasoni ovat olleet pilvissä verrattuna tähän kesään, mutta ehkä tämän kesän stressitekijä on lähinnä juuri se outous ja uutuus mikä työmaahan sisältyy. Ei niinkään työt sinänsä vaan pikemminkin tavat ja tottumukset. En ihan sisäistä niin helpolla sitä, ettei saa käyttää omaa päätään! Leena on aika tarkka omista tavoistaan ja omasta reviiristään. Siihen on ollut vaikea vähän sopeutua, kun on saanut monen monen vuoden ajan tehdä juuri niin kuin itse katsoo parhaaksi tehdä!
      Ja tietysti nuo viikonloppuhommat stressaavat myös. Varsinkin se, että niitä on kumpanakin päivänä ja niistä saa vain yhden vapaapäivän! Väsymystila virahtaa pitkäksi ennen sitä vapaapäivää... Onneksi näitä tuurauksia on pelkästään vain vakituisten loma-aikoina!

Tästä päivästä ei ole paljoa kertomista, oli jotenkin aamusta asti vaikea päivä ja vaikeana se päättyikin. En tiedä miksi, mutta jotenkin vain tuntui semmoiselta raahaukselta koko päivä. Tehtiin hyviä töitä koko päivä, mutta en vain onnistunut pääsemään omaan "zen-tilaan" ja kotonakin äksyilin ennen kuin sain ruokaa suuhun!
        Onneksi pääsi omiin pihahommiin heti ruuan jälkeen. Kun olin ajanut hetken nurmikkoa ja kastellut kasvimaata kertaalleen, tuntui jo paljon, paljon paremmalta. Minun sieluni kaipaa juuri tätä. Omia touhuja omalla maalla ♥
        Olisi tehnyt mieli käydä uimassakin, mutta sauna oli mennyt jo vähän pitkäksi, joten taidan käydä sitten huomenna, juoksulenkin jälkeen. Tyydyin tänään tekemään pienen lihaskuntotreenin, johon äiti totesi: "aika omituista, ei ihme että on mustelmia jaloissa..."
        Älkää kysykö!

Huomaan töiden kuormittavuuden myös lenkkipoluilla. Sunnuntai-iltana kävin juoksemassa pienen lenkin ja jalat painoivat tonnin! Juoksu oli mukava ja omituisella tavalla antoisa, vaikka juoksu ei sinänsä kulkenut juuri yhtään ja koko lenkki oli semmoista äheltämistä... Väsymys ja uupumus tuntuvat juoksussa, mutta toisaalta juoksu tekee niille molemmille hyvääkin, kunhan ei mene lenkin pituus överiksi!
        Eilen illalla nukahdin Miehenmurrikan kainaloon iltasella, kun katsottiin Maalaiskomediaa Peräkamaripojat ♥ Nyt kaipailen jälleen sitä syliä ja lämpöistä miehenmuotoista tuohon viereen köllöttelemään...
        Ikävä on ainainen vieras, kun on rakastunut ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
10.6.2018 sunnuntai
475. juoksupäivä (173 vkoa täynnä)
- 2925.2 km
- 5.3 km polku+uimarantalenkki (30min)
- jalat olivat lyijynpainoiset ja tuntui kun lösähtäisin jalkojen päälle muutenkin
- ryhti, keskivartalon pito, lantion pito  - ei mitenkään hyvä
- ainut onnistunut osa-alue taisi olla askellus joka oli lyhykäisyydessään onnistunut
- hengitys kärsi vähän kuivasta ilmasta
- keli oli hyvä, mutta tuli ihan kaamea hiki!
- +15, aurinkoinen, suht lämmin ilta
- mukava juoksu, antoisa juoksu, kaikesta hulluudesta huolimatta!