Olin luvannut Juniorille piparin paistoa ja eilisiltana sitten tehtiin puoli kiloa taikinaa pipareiksi. Minä kaulin ja Juniori rei'itti muoteilla ja Miehenmuru oli paistovastaavana. Roolijako oli onnistunut, sillä piparien paisto sujui varsin jouhevasti eikä kriisejä kohdattu tekovaiheessa ollenkaan!
Tosin paistovastaava meinasi unohtaa pupu-piparit uuniin, joten yhden pupun korvat saivat vähän väriä, mutta suuremmilta palovammoilta säästyttiin.
Kun taikinasta oli jäljellä vain rippeet, tehtiin niistä mielikuvituspipareita eli toisin sanoen pipareiden mustetahra-testi - jokainen näki niissä mitä halusi.
Minun testihahmoni olivat ainakin teeri, rapu ja kovin kovia kokenut Suomi-neito ♥ Tiedä sitten mitä minun mustetahra-testi kertoisi noin psykologisesti, hih.
Kun piparit oli paistettu oli koristeiden vuoro. Minä en niinkään koristeista perusta, mutta Juniorille ne kuuluvat samalla tavalla pipareihin kuin inkivääri piparitaikinaan! Minä ja Miehenmurukin koristeltiin yhdet piparit, mutta eipä niistä nyt koreita tullut. Purkin töhnä oli aika venyvää ja minun kiehkurat tulivat pikemminkin kysymysmerkeiksi... Juniorilta puolestaan tuli kovinkin ihania versioita.
Kuten flunssainen pupun poikanen ja ....
... ujo hirvi ♥
Lämmitettiin glögit (tai lämmitin meille Miehen kanssa, kun Juniori otti glöginsä kylmänä...) ja vietettiin pienet joulut ihan kolmistaan. Sitten oli iltaleffan vuoro ja minun nostalgian kaipuuni veti meidät minun lapsuusleffani pariin katsomaan Free Willy - Vapauttakaa Willy.
Pojan ja miekkavalaan ystävyys herkisti edelleen ja täysin samoissa kohdissakin kuin lapsena ♥ Juniorin valitsema leffa oli sitten animaatio Lemmikkien salattu elämä ja siinä sai sitten puolestaan nauraa ihan kuin pari kertaa aiemminkin, kun sen leffan ollaan katsottu ♥
Ensi viikolla pitäisi sitten oikeasti tehdä joulun eteen vielä muutama homma: kuusi, porkkanalaatikko, riisipiirakat ja kinkku. Onneksi Miehenmurri on jälleen ensi viikolla miesvahvuudessa, vaikka päivät töissä onkin torstaihin asti... Saapa sitten "orjan" illaksi ♥
Kävin tänään sunnuntaijuoksulla ja vaikka vähän alkuun mietin, että tuleeko tästäkään yhtään mitään, kun tiet ovat niin liukkaat niin yllättävän hyvin löytyi kengän alle pitävämpää pohjaa. Kokeilin myös pitovoidetta kenkien pohjiin, mutta en saanut sitä tarttumaan.
Niin, kuulostaa todellakin siltä teflon-vitsiltä, että tefloniin ei tartu edes teflon, mutta en kertakaikkiaan saanut pitovoidetta pysymään kengän pohjissa. Ei pitänyt. Ei edes tarttunut. Sen verran hyvä pito sillä voiteella oli purkissa, ettei ollut siitä ainakaan vielä minkäänmoista hyötyä!
Hohhoijaaaaaaaa!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
412. juoksupäivä (151 vko loppu)
- 2546.3 km
- 7km kylää ristiin rastiin (44 min)
- jalat jaksoivat ja kai oli onnistunut välipala/aamupala ennen juoksua (smoothie) kun olo oli niin energinen ja hyvä ♥
- hengitys oli hyvää ja rauhallista
- ryhti ihan hyvä, vaikka vähän piti liukasta jännittääkin
- askellus jo parempaa kun sai vähän rennommin juosta
- jalat jaksoivat hyvin ja muutenkin oli mukava keli juosta
- 0, pientä lumisadetta ja hiljaista kylätietä!
- että tää on kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti