Paras epävirallinen joululahja ikinä ♥

Tämän ikäiselle lapselle ei enää vanhemmat anna joululahjoja - ainakaan virallisesti. Eilen äiti tyrkkäsi minulle kuitenkin paketin, joka oli epävirallinen joululahja ja jollaisen jokainen meistä tytöistä sai. Äiti lisäsi, että lahja piti aukaista kunhan kotiin pääsisin ja yksin, se oli kuulemma sellainen "sisäpiiri-juttu"...
        Kun sitten piparin paisto-reissun jälkeen pääsin lumiseen torppaani, aukaisin porukoiden lahjan ja täytyy kyllä sanoa, että ainakin minuun lahja kolahti kyllä täysin ♥ Äiti ja isä olivat skannailleet meidän vanhan suosikki lastenkirjan meille upouudeksi kirjaksi ja lisänneet loppuun muutaman hellän kuvan isän ja meidän iltasatuhetkistä ♥
        Kyseinen kirja on meillä luettu ja luettu ja luettu, ja sivut ovat taipuneet hiirenkorville (aika osuvasti muuten, kun kirjan ottaa huomioon...) ja juuri ja juuri kirja itse pysyy kasassa!

Rullaluistin karkuteillä ♥ Voi että, miten ihana kirja tämä meistä olikaan ja on edelleen. Isä ja äiti osasivat lorut ulkoa ja minun verkkokarvoille on piirtynyt ikuisesti kuvat Herra Hösselin kynän teroitus urakasta ja tiheästä metsiköstä.

Kirja siis kertoo Herra Hösselistä, joka rakastaa rullaluistelua, kunnes eräänä päivänä hiiri vie toisen rullaluistimen ja Herra Hösseli lähtee jahtaamaan hiiren mokomaa pitkin aavikoita ja lumisia vuoria! Kirja on kirjoitettu ihanasta riimitellen ja kuvat ovat aivan mahtavia. Paljon yksityiskohtia ja kauniisti piirrettyjä maisemia! ♥
        Isä luki meille yleensä iltasatuja enemmän kuin äiti. Tämä kirja oli sitten semmoinen, ettei isän tarvinnut ihan aina edes tekstiä lukeakaan, kun oppi nopeasti riimit ulkoa ja vielä edelleenkin ne tulevat sujuvasti mieleen, jos kysyy ♥ Eli muutaman kerran on sivuja käyty läpi!

Kun sain kirjan eilisiltana paketista, tuli heti sellainen hyvä ja lämmin olo. Se varmaan tuli siitä olosta, joka liittyi kirjan lukemiseen ja siihen yhdessä vietettyyn aikaan, jota iltasatu meille oli. Yleensä isän kainalossa oltiin kaikki kolme ja kuunneltiin satua korva hönössä.
       Niin turvallista ja hyvää paikkaa ei lapsella voi varmaan ollakaan, kun iltasatu ja isän kainalo ♥ Ehkä siksi myös nyt aikuisena jo pelkästään kirjan hypisteli teki olon hyväksi ja turvalliseksi, sai katsoa tuttuja kuvia ja tehdä aikamatkaa siihen lapsuuden huolettomuuteen ja turvallisuuteen, mitä se silloin joskus oli ♥
        Yleensähän näissä lapsuuden asioissa käy niin, että aika tekee kultaiset reunukset ja muistot eivät ehkä niin kultaisia ole kuin mitä tämän ikäisenä ehkä muistaa, mutta tämän kirjan kohdalla ei ollut kultareunuksia eikä hopeareunuksia! Tämän kirjan kanssa kaikki on yhtä hyvää ja ihanaa ja lämpöisen kaunista kuin silloin kolmekymmentä vuotta sitten ♥
        Ja on ihana, että minulla on konkreettinen pääsy siihen aikaan ja siihen tunnelmaan ja niihin turvallisuuden tunteisiin kuin mitä lapsuuden iltasatuhetket tuovat mieleen ja sieluun. Ei tarvitse kuin napata kirja hyllystä ja uppoutua Herra Hösselin matkaan ja saa hetken olla se lapsi jälleen, joka isän kainalossa kuunteli satua isän lukemana, lähellä ja liki, turvassa ♥
        Paras epävirallinen joululahja ikinä ♥
        Ei pelkkä kirja vaan se kaikki, mitä se kirja edustaa...