Joulu alkaa olla ohi...

Hautausmaan muistelualueen kynttilämeri aattoiltana.

Joulu alkaa olla juhlittu. Enää vain Tapaninpäivän rippeet jäljellä tämän vuoden joulupyhistä - uutta vuotta kohti.
      Tänä vuonna onnistuin juhlimaan joulua ihanasti jo ennen aattoa tai joulun virallisia pyhiä. Joulu tuntui pidemmältä ja jotenkin rauhallisemmaltakin, kun se venyi muutamalle viikolle muutaman päivän sijaan. Ei tullut samanlaista "pettymystä" siitä, kun se sitten oli kuitenkin niin nopeasti ohi.
       Aattopäivänä saatiin aloittaa aamupalan jälkeen lumitöillä meidän aatto. Edellisenä iltana oli lumipyry saavuttanut tämän kulman ja maassa makasi melkein 20cm lunta, joka kolattiin aattoaamuna pois pihamaalta. Tuuli oli riipinyt risujakin vanhoista koivuista niin, että pellon sijaan meidän naapurissa oli risukkoa!

Aattoiltana käytiin hautausmailla viemässä kynttilät ♥ Olikin aika kaunista, kun tuhannet kynttilät paloivat haudoilla ja ilta alkoi hämärtyä niiden ympäriltä. Puhuttiin Miehenmurun kanssa kotimatkalla, että mitenhän tämä suomalainen joulu on niin erilaista kuin muualla maailmassa. Meidän rakastetuimmat joululaulut ovat surullisia ja meidän traditioihin kuuluu muistella kuolleita ja menetettyjä, kun muualla joulua vietetään juhlissa ja iloisissa merkeissä.
      Ei sinänsä.
      Nautin kyllä tästä vähän surumielisestä joulun vietosta enemmän. Tämä nostaa oikeasti ne tärkeät asiat esiin. Läsnäolo, rakkaat ihmiset (ja eläimet tietysti) ja kaikki se pysähtyminen ja rauhoittuminen edes muutamaksi päiväksi.
        Aattoilta viettiin minun vanhempieni luona ruuan ja illemmalla sitten glögin parissa. Oli mukava käydä ja viettää joulu vähän pienemmässä porukassa kuin normaalisti, kun tänä vuonna ei sisaret päässeetkään samaan aikaan vanhempiemme luokse. Vietettiin tämä joulu tällä kertaa ihan neljästään ja mukavaa oli niinkin.
        Loppuilta vietettiin Miehenmurrikan kanssa sitten ihan kahdestaan. Avattiin lahjoja ja syötiin yöruokana kinkkua ♥ Miehenmurrikan lahjakääröistä paljastui putkirulla ja voimapyörä, joten keväällä sitten pitäisi ainakin välineiden puolesta olla timmi mimmi tämän katon alla. Mutta ihan vakavasti sanoen, huomaa kyllä miten hyvin Miehenmuru minut tuntee, vaikka sanoikin ennen joulua, että minulle on vaikea ostaa lahjoja ♥
        Eikä ole ♥

Omana pakettina oli nuo ihanat säärystimet, jotka löytyivät jalkaan heti joulupäivänä. Se ovat Luhta-merkkiset, mutta olivat alennuksessa joulun aluspäivinä, joten käytin tilaisuuteni hyväksi. Ei mennyt raha hukkaan. Ovat lämpöiset ja pehmeät ja tarpeeksi napakat ♥ Pysyy levottomatkin jalat lämpöisinä.

Vähän ihmeellisesti nämä joulun päivät olenkin nukkunut. En tiedä miksi, mutta jalat ovat olleet todella kurjan tuntuiset heti kun on nukahtamaisillaan. Levottomista jaloista olen kärsinyt aina (kiitos isän geenien ja vähän alhaisen hemoglobiinin, jota kyllä olen yrittänyt juoksuvuosinani paikkailla..), mutta viime yökin meni pyöriessä ja kieriessä ja vahingossa olin potkaissut Miehenmuruakin pohkeeseen, kun olin yrittänyt löytää omille jaloilleni tilaa...
       Nukun kahdet villasukat ja yhdet pörrösukat jaloissa, joten ei ainakaan voi sanoa, että palelen jaloista yön aikana. Tiedä sitten onko magnesiumilla jotain tekoa, mutta sitäkin syön joka ilta. Toivottavasti huomenna levottomuus vähän vähenisi, kun aloittelen joululoman jälkeen juoksua. Katsotaan nyt miten tämmöinen kinkkumaakari, joka on syönyt jouluruokia neljä päivää, liikkuu tuolla luonnossa.
         Luulen, että pyörimällä.

Eilen aurinko paistoi pari tuntia tai ainakin pilkisteli. Lehdessä oli ennen joulua, että normaalisti joulukuussa aurinko paistaa noin 17 tuntia (siis puhutaan aurinkoisista päivistä ja oikeasta auringonvalosta!), mutta tänä vuonna sitä on ollut ainoastaan 24 minuuttia!!! Se on kyllä huomattu. Meteorologi sanoi, että vielähän se joulukuu ehtii kiriä aikaa umpeen, mutta se tarkoittaisi melkein joka päivä auringonpaistetta.
       Tuskin tulee tapahtumaan!
        Jospa ensi vuonna aurinko paistaisi enemmän kuin 24 minuuttia ja paistaisi jossakin vaiheessa kesää oikein kovastikin ja lämpimästi.
       Käytiin Tapaninpäivän kävelyllä rannalla ja siellä myrskysi toisella puolella ja toisella puolella elettiin tyynten vesien rannoilla. Siellä kun käveli niin ei todella ymmärrä, miksi sinne pitäisi rakentaa yhtään mitään! Miksei se voisi olla ihan vaan sellainen kuin se on?! Luonnontilainen ja rauhallinen ja kaunis. Nytkin sinne oli niemen kärkeen tehnyt vesi ja pakkanen sellaisia taideteoksia, mitä ihminen ei saisi aikaa millään!
      Luonto osaa parhaiten ♥

Meidän joulusuunnitelmiin kuului, että oltaisiin oltu Miehenmurrikan kanssa vielä tämä ilta ihan kahdestaan ja huomenna sitten alkaisi jälleen arki ja Miehenmuru lähtisi työmaalle muutamaksi päiväksi ahertamaan ennen vuodenvaihdetta.
      Puhelimeen oli kuitenkin tullut viesti, että Juniori oli sairastunut ja hänen äitinsä oli  lähtenyt jo reissuunsa ja poika makasi mummilassa vatsataudissa. Miehenmurri söi minun jouluruokani, pakkasi kamppeensa ja lähti hakemaan poikaansa mummolasta ja hoitamaan vatsatautipotilasta.
      Suunnitelmiin tuli niin äkkinäinen muutos, että minulta meni hetki että edes tajusin, että meidän joulu loppui todella äkisti. Itkettikin, kun oltiin suunniteltu vielä ulkosauna reissu täksi illaksi ja hankeen pomppaamiset kylpemisen ohessa. Päädyin kylpemään yksin ja pomppimaan hankeen yksin...
       Iltasella talo tuntui hiljaiselta ja vähän tyhjältä.
      Miehenmurrikan seuraan tottuu niin nopeasti, vaikka ennen viihdyin hyvin yksinkin. Nyt vain se muutos siihen, mihin olin varautunut oli niin suuri, että se tyhjyys ja hiljaisuuskin tuntui suuremmalta.
        Lapsen kanssa pitäisi kuitenkin oppia siihen, että tilanteet ja suunnitelmat voivat muuttua äkistikin. Ja vaikka kovasti mielelläni olisin pitänyt Miehestä kiinni ja viettänyt tämän viimeisenkin jouluillan hänen kanssaan, teki hän kuitenkin niin kuin isä tekee - laittoi lapsensa etusijalle.
       Onneksi vatsatauti oli kuitenkin jo laimenemaan päin eikä enää poika yökkinyt, kun kotiinsa pääsivät.
        Minulle jäi vain ikävä... ♥

Tämmöinen vartija löytyi rannasta.
       Ajattelin, että olisi kai pitänyt tehdä tämmöinen varamies myös itselleen täksi illaksi, kun oli Miehenmurrikkaa ikävä. Mutta ainakin yksi eroavaisuus siinä olisi ollut aitoon nähden: tämä varamies olisi ollut paljon kylmempi tapaus!
        Ja kun on kerran tottunut kuumaan kylkeen, ei oikein enää halju kylki kelpaa ♥