Kevyet välipäivät

Olen odottanut lyhteilleni vieraita, mutta ennen tätä päivää niitä ei ole näkynyt ja lyhteet ovat saaneet lojua syömättöminä. Tänä aamuna ulkoa kuului kuitenkin pientä nahinaa ja kun kurkistelin oman kamarini ikkunasta niin omenapuuhun laittamani kauralyhteen kimpussa olikin ihan muita otuksia kuin talitinttejä.
      Parhaimmillaan kolme närheä kilpailivat jyväsistä.
       Taisi olla kaksi urosta ja yksi naaras.

Kyllähän siihen sakkiin sitten yritti loppujen lopuksi talitinttikin tulla, mutta mitäpä sitä sitten sellaista syömään joka ei kelpaa vasta kun joku toinen sen huomaa. Olisivathan tintit saaneet syödä molemmat lyhteet ihan rauhassa, mutta tahtovat päästä osallisiksi vasta sitten kun närhet ensin kiinnostuvat!
        Tyypillistä!

Tänään alkoi sitten vähän kevyempi viikko.
     Kevensin ruokaa ja lisäsin juoksun jälleen joulutauon jälkeen ohjelmistoon. Tein lihakeiton ruuaksi ja tuntuikin mukavalta täyttää vatsa vähän muulla kuin raskaalla jouluruualla.
    Päiväohjelma meni muutenkin aamupäivästä vähän uusiksi, kun olin ajatellut tehdä kauppareissun ja tulla vähän kotihommiin, mutta kun satuin kysymään pikkusiskolta kauanko ne viipyvät porukoiden luona, niin sisko sanoikin että lähtevät tänään. Joten jos ajattelin nähdä heitä, piti minun hypätä autoon jo tänään. Kauppareissu jäi illemmaksi.
    Siskon vatsa oli kasvanut selvästi, vaikka olisi vielä puolet jäljellä odotusta. Alan jo tottua ajatukseen, että olen pian kolmatta kertaa täti ♥
    Saatiin siskon kanssa taas tyypillinen nahina aikaiseksi siitä leviääkö C.Diff.-bakteeri helposti ihmisestä toiseen, jos pesee hyvin kätensä. Minä sanoin, että se tuottaa kyllä itiöitä, jotka kestävät pitkänkin aikaa pinnoilla, johon sisko sanoi, että jos sen sieltä pinnoilta haluaisi itseensä, pöytiä pitäisi nuolla!
    Noh.
    Ne joilla sitä bakteeria ei ole suolistossaan ollut, eivät tiedä mitään siitä olotilasta. Oli minulta edes typerää jatkaa jankkaamista, kun ei kukaan voinut sitä ymmärtää, joka ei sitä ole kokenut tai tietää siitä mitään. Saatiinpa nahina aikaiseksi. Taisi lapsettaa vähän molempia.

Iltasella lähdin sitten juoksemaan ja vähän kyllä jännitti, miten joulun jälkeen tassu liikkuu. Alkuun kun pääsi ja sai jalat lämpimiksi, niin hyvinhän sitä jaksoi. Sanoinkin Miehenmurrikalle, että jos on syönyt puoli kinkkua, niin pitää kyllä jaksaa juostakin!
      Tänään on satanut koko päivän vettä enkä ole tehnyt lumitöitäkään. Piha tulisi vain liukkaaksi jos nämä vesikelit jatkuvat. Tämä vuosi on kyllä ollut ihan mahdoton tuon veden tulon suhteen! Tässä on nyt neljä päivää aikaa sataa sen mikä sataa, sillä ensi vuonna ei sada kuin tarpeeseen! Näin olen päättänyt!
        Juostessakin oli tienpinnat ihan jäisen liukkaat, vaikka lumihan siihen pintaan oli vain pakkaantunut sileäksi ja liukkaaksi kerrokseksi.
        Minä jo vähän odotan ensi viikkoa ja sitä, että saa napata taas torpan normaaliin formuun ja jäädä odottelemaan kevään etenemistä. Joulu on ihanaa aikaa, mutta ihanaa on myös se kun se on vihdoin ohi ja pääsee kiinni normaaliin elämään ♥
        Pitää vielä jossain välissä palata vähän tähän vuoteen ja niihin ajatuksiin, mitä tänään lenkilläkin ajattelin ja pohdiskelin kuluneesta vuodesta... olipa taas vuosi!
        Nyt kuitenkin taidan kömpiä kirjan seuraan hetkeksi ja sitten unille ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
415 juoksupäivä (153 vko alkaa)
- 2568.0 km
- 7.2 km kylälenkki (44min)
- joululoman jälkeen eka juoksukerta ja sen suhteen jaksoin hyvin 
- jalat toimivat suht moitteettomasti, vaikka kovaa vauhtia en voinutkaan pitää liukkailla teillä
- ylämäissä taisi pakaratkin löytyä ja jaksoin hyvin lihasten väsymättä
- hengitys tasaista, ylämäissä vähän puuskututti
- ryhti kesti hyvin ja aion saadakin keskivartalon nyt kondikseen kun on hyvä härveli siihenkin joululahjaksi saatu ♥
- askellus hyvää ja sujuvaa
- pari astetta plussan puolella ja liukkaat kelit, vähän vesisateen tuhnua
- kiva päästä taas arkijuoksuun kiinni