Raskaasta alusta huolimatta jouluihmisen kevyt pakina ♥

"Anteeksiantavaisuus ei muuta mennyttä, mutta avartaa tulevaisuutta." sanoo Paul Boese.
        Tämän aamuinen ajatelma.
        Anteeksiannosta sanotaan, että se vapauttaa kummankin osapuolen, mutta niin pyytäminen kuin anteeksiantaminen ovat aika vaikeita asioita tässä maailmassa. Olen pyytänyt ja antanut anteeksi, mutta aina se on eräänlaista luopumista. Luopumista omista rajoista ja luopumista omasta ylivertaisuudestaan, siitä että oli väärässä tai teki väärin toista kohtaan.
        On kuitenkin asia, jota en pysty ikinä antamaan anteeksi. Se tapahtui kauan sitten ja rikkoi minut täysin. Jos menisin koko röntgeniin, minut olisi palasista tehty. Se hetki teki kuitenkin minusta tuntevan ja empaattisen ihmisen, joka nyt olen. Kaksi piirrettä itsessäni, joista pidän paljon, ja on ristiriitaisinta niissä kaikista pahimmissa asioissa, että niistä kasvaa jotain kaunista. Niistä selviää vahvempana.
        Mutta en pysty antamaan anteeksi, vaikka se vapauttaisi minut.
        En pysty luopumaan siitä vastenmielisestä vihasta, vaikka minun ehkä pitäisi. Se on kuin liima joka pitää minut kasassa ja saumat ummessa. Se on se musta ja pimeä osa minua, josta en ole ylpeä, mutta joka tekee sen valoisan puoleni kirkkaammaksi. Ilman varjoja ei näy valoa.

Joulun odotusta pimeyden keskellä ♥

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia, ajattelin ensin, että kirjoitan hyvin ylimalkaisesti puutarhasta ja sen rakentamisesta, kasvimaasta, pihamaasta, talosta ja sivuan omaa elämääni. Nyt neljä vuotta myöhemmin huomaan, että tästä blogista on tullut minulle tietynlainen terapiapaikka, jossa voin purkaa asioita vähän toisella tavalla. Tietyllä tapaa anonyymisti, mutta silti "ääneen".
     Tämä tekee hyvää ♥
      Eikä minun pitänyt tämänpäiväistä postausta aloittaa ihan noin raskaasti, mutta kalenterinluukku inspiroi. Minun piti kirjoittaa siitä, että koko päivän jatkunut vesi sade vei kaiken lumen ja tunnelman ja innon talvesta. Tsekkailin maailman kylmimpiä paikkoja, missä oli -32 astetta. Taisi olla Kanadassa ja Mongoliassa. Siellä varmasti on luntakin...
      Lupailivat valkeutta ensi viikoksi, joten pieni sydämeni toivoo edelleen valkeaa itsenäisyyspäivää ja valkeaa joulukuuta noin ylipäänsä.
      Sisko lähti iltapäivä junalla takaisin kotiin. Nähdään seuraavan kerran joulun pyhinä. Talo hiljeni ja nautin jouluvalojen hämäryydestä ja omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Hiljaisuus tekee hyvää ja antaa tilaa omille ajatuksille ♥

Lämmin tupa kuin syli ♥

Katsoin tänään Kaunotar ja Hirviö -elokuvan. Sen ei-piirros-version. Ihanasti se meni juuri kuin piirrettykin Disneyn elokuva lauluineen kaikkineen ja tuli nostalginen ja lämpöinen olo. Se oli juuri oikea leffa tämmöiseen iltaan, kun ulkona satoi vettä ja mieli oli yhtä musta kuin pihamaa. Vähän taikaa ja tosirakkautta, joka murtaa vaikka kirouksen.
       Tässäkin tapauksessa, ihan kuin piirretyssäkin, tykkäsin enemmän siitä Hirviöstä kuin sen alta paljastuvasta prinssistä. Minusta siinä Hirviössä on jotenkin enemmän luonnetta ♥
       Ei ihme, että tykkään Miehenmurrikan parrasta... ♥
       Suosittelen leffaa joulun pehmeisiin iltoihin, kaikki romanttiset sielut ja heidän kumppaninsa.

Joulunodotuksen tunnusmerkit: villasukkaiset jalat, tyynymeri sohvalla ja lämin villapeitto valmiina peittämään arjen ♥

Odotan alkavaa viikkoa kamalasti ♥
       Piparien paistoa olisi ohjelmistossa, itsenäisyyspäivä ja viikonloppuna joulumarkkinoita. Joulusielu on pakahtua kaikesta tästä ihanasta ♥ Joskus mietin, mistä se johtuu, että jotkut menevät sekaisin joulusta jo lokakuussa ja toiset yökkivät vielä aatonaattona kaikkea jouluista vastaan? Geenivirhe? Ei ainakaan perinnöllistä. Meidän perheessä minä olen ainut joulusielu oikein sillälailla rankasti, muut toki pitävät joulusta, mutta eivät ota sitä samalla tavalla.
        Minä fiilistelen ja selailen joulukuvastoja, teen valoviritelmiä, ripottelen tunnelmaa ja kynttilöitä joka puolelle, suunnittelen, paistan ja touhuan joulujuttuja ennen kuin edes joulukuu alkaa... Jouluihminen. Perinteisen joulun jouluihminen. Ja Miehenmurrikka on nyt vedetty tähän hulluuteen nyt mukaan. Se on kuitenkin hinta, joka on maksettava, kun asuu ja elää jouluihmisen vaikutuspiirissä. On vain oltava mukana siinä punaisen pehmeässä tunnelmassa, joulusielun touhuissa ja älyttömyyksissä ♥
        Voisin melkein sanoa, että jouluihmisen kanssa on ihana elää ♥