Tänään oli ensimmäinen päivä yksinäistä työtä - tai siis ei ollut, mutta oli kuitenkin. Anni lopetti työt eilen ja tänään ei enää näkynyt tuttua naamaa pöydän toisella puolella. Avuksi tuli Pääkallopaikalta kuitenkin Sami, jonka kanssa on ihan mukava tehdä töitä. Rehellisesti sanottuna olisin mieluummin kuitenkin ollut yksin... Vielä kun samaan soppaan heitetään harjoittelija, jolla oli tänään "miksi"-päivä eli kysyi joka ohjeen ja kehoituksen loppuun "miksi?", toivoin todella, että olisin ollut ypöyksin ilman minkäänmoista ihmisseuraa.
Sami ajoi nurmea ja minä kyykin viimeiset kukkapesät. Päkiä oli oikeasta jalasta NIIN kipeä, että harkitsin jo kylällään makailua ja kukkien nyppimistä sieltä käsin, kun ei kärsinyt enää kyykyllään olla... Kun kotiin pääsin, tuntui kuin olisi tehnyt tällä viikolla jo kaksi vuotta töitä... ohhoo!
Remonttityömaalla oli päivän aikana ilmestynyt puhallusvilla lattiaan. Hassua muhjua se on. Ihan kuin jotain pehmeää sementtiä! Tällä kertaa puhallusvilla tuli suoraan kuorma-autosta tai semmoisesta puhallusautosta, kun vintille laiteltiin villa omin voimin. Yhtämoinen pölly oli tästäkin tämänpäivän touhusta tullut! Ajattelin jo, että miten minä koskaan saan tuvan puhtaaksi ja pölyvapaaksi kun kaikki tämä on ohi. Imuroin varmaan viikon! Ja pesen ikkunoista toisen viikon!
Huomenna kuitenkin alkaisi sitten lattian laitto. HURRAA!!!
Minä kävin puoleksi tunniksi pitkälleni kun olin saanut vähän ruokaa vatsaan. Olisi mennyt varmaan kuusi ja puoli tuntia, mutta kun nurmea oli vielä ajamatta niin ei auttanut kovin kauaa laiskotella. Uni kyllä oli herkässä. Ei tarvinnut kuin pään laittaa tyynyyn niin uni oli valmis!
Ajoin nurmen ja kävin juoksemassa.
Tänään oli hyvä fiilis juosta. Tai siis väsytti, mutta jalat toimivat ja jaksoivat yllättävän hyvin ottaen huomioon tämän päivän rääkin. Oli mukava juosta, vaikka tummilla laseilla varustettu mersu meinasikin kiilata minut ojaan... häijyä!
Alkaa taas sumu nousta pelloille. Eilisiltana oli niin syksyinen iltayö, että tuli ihan vilu. Nytkin jo ilta oli viilentynyt kauniin aurinkoisen syyspäivän jälkeen rutkasti, kun aurinko laski metsän taakse. Eletään tosiaan jo syyskuuta ja syksy on enemmän kuin tosi.
Oikeastaan ihan mukavaakin. Vaihtelua.
Kunhan nyt pääsisin ripottelemaan kynttilöitä pitkin uuden tuvan tasoja ja polttamaan uunissa taas puita, lämmittää taloa ja kävellä pitkin uutta lattiaa villasukissa. Odotan sitä hetkeä niin kovin...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
113. juoksupäivä (39vko)
- 5.4km uimarantalenkki (31min)
- juoksu kulki hyvin ja jaloissa tuntui hyvältä
- vähän pisti vatsaan, kun liian myöhään syöty omena painoi vatsassa...
- asento ja hengitys muuten olivat ok
- vähän jo kylmä ilma, pitää kohta vaihtaa pitkähihaiseen...
- aurinkoinen syysilta, vähän jo viileä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti