Mielentilapaidalle tilausta!

Minun mielestäni olisi hyvä jos ihmiset pukeutuisivat aina mielentilansa mukaiseen paitaan. Olisi paljon helpompi suhtautua ihmisiin, kun näkisi heti kuka on purskahtamassa itkuun, kuka odottamassa sitä viimeistä tikkua kamelin selkään, jonka jälkeen nyrkki heiluu tai kuka on niin onnellinen ja iloinen, että muut joutuvat pesemään käsiään koko ajan, kun muuten menisi niin makeaksi.
           Minä olin tuota viimeistä tänään.
           Ja eräs työkaveri oli sitten tuota toista.
           Koko ajan yritti nyhtää minun onneni ja iloisuuteni kuin rikkaruohon kukkapenkistä. Ei onnistunut, mutta uuvutti kyllä minut täysin yrityksillään. Eikä oikein ollut mitään syytä - taaskaan! Mieluummin sitten pysyttelinkin poissa jaloista.
           Ajettiin tänään loppu ruoho ja ihan rehellisesti ajattelin, kun vedeltiin viimeisiä ruohoja lyhyeksi ja kello näytti puolta päivää, että mitä ihmettä nämä ison hautausmaan ihmiset oikein koko kesän valittivat kun eivät muka kerenneet ajamaan heinää!? Nyt meitä oli kolme ja ajettavat leikkurit ja ajettiin KOKO hautausmaa puolessatoissa päivässä... Olin hiljaa ihmettelyineni.

Kotona oli tuvan takaseinä saanut maalinsa. Pohjamaali ennen tapettia. Kamala maalinhaju koko kämpässä ja päätä särki jo valmiiksi.
          En tehnyt tänään taas mitään järkevää. Vähän aikaa oikaisin jalkojani ruuan päätteeksi ennen kuin lähdin iltalenkille. Ensin tuntui siltä, että väsyttää niin mahdottomasti ettei juoksusta mitään tule, mutta sitten vähän ajan päästä huomasin, että kintut olivat hyvässä kunnossa vaikka kaksi päivää on kävelty leikkurin perässä. Juoksu kulki vaivattomasti ja rennosti ja kevyesti. Ilma oli jo aika kolea ja pimeäkin, mutta juoksulenkki meni hyvin. Tyhjensi pään ja teki olon hyväksi.
          Tätä varten minä juoksen!

Ilta tulee nykyään niin aikaisin, kun jo puolen kymmenen maissa on pihalla pimeää. Ja aamulla pimeys kestää ja kestää ennen kuin taivaanrannassa kajastaa. Huomenna ei taida edes kajastaa, kun lupasi matalapaineen vyöryvän Suomeen sateineen... Onhan tässä ollutkin komeita aurinkoisia syyspäiviä, olisihan ne silti saanut jatkua...
        Nyt minä kuitenkin möngin sänkyyn ja yritän saada unen helmasta kiinni ennen kuin aamu taas aukenee hämäränä ja kylmänä. Lämmin peitto ja uni houkuttelevat nyt aika kovin...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
119. juoksupäivä (41 vko alkaa)
- 7.2km kylälenkki (44min)
- juoksu kulki hyvin, oli rento, lennokas ja helppo juosta
- askel tuntui hyvältä ja ryhti ja hengitys samoin
- mihinkään ei koskenut eikä krampannut eikä pistänyt
- ilma oli kolea melkein kylmä jo ja pimeä tuli niskaan yllättävän nopeasti
- HYVÄ JUOKSU! Olo oli ihana juoksun jälkeen. Pää tyhjä ja mieli kevyt!