Ylimääräinen palanen

Toinen kesä on kai tullut tai tulossa Suomeen. Ainakin nämä tämän loppuviikon päivät ovat olleet niin ihanan aurinkoisia ja lämpimiäkin, että on melkein synti sanoa, että vetäsin tänä aamunakin välihousut jalkaan... Aamut kun ovat kuitenkin aikamoisen koleita.
          JA PIMEITÄ!
          Sitä ei kesällä muistanut, miten pimeää syksyllä on!
          Tänään jatkettiin töissä hiekkakäytävien kanttausta. Tai ei siellä mitään käytäviä näkynyt, pelkkää nurmimattoa siinäkin kohtaa missä piti käytävän pohja olla. Nurmipaakkuja sai nostaa oikein kaikin voimin ja olan takaa. Eniten kuitenkin ärsytti sellainen jahkaaminen. Seisomiseen meni puolet ajasta kun kukaan ei oikein ollut halukas tekemään sillä lailla kunnolla... Minä puolestani olisin mielelläni ahertanut niin että olisin ollut päivän loputtua väsyksissä... Olin minä tietysti nytkin, mutta olisin halunnut olla niin väsyksissä etten olisi jaksanut edes ajatella...
            Tuntui taas tänään, että olen todella ylimääräinen tuolla työmaalla. Ehdin ajattelemaan ajatuksen loppuun, kun Tapsan kanssa laiteltiin ohjurinarua käytävän reunaan, kun mies sanoi, että on iloinen, että tulin tekemään käytäviä. Muut ovat kuulemma sen verran tomppeleita näitä tekemään. Hymyilin ja se hymy tuli oikeasti niin syvältä sisuksista kuin hymy vain voi tulla. Tuli niin hyvä mieli, kun omat ajatukset ovat olleet taas vähän maata myöten näiden hommien kanssa... kun tuntuu ettei mikään riitä.

Kotiin päästyäni söin ja nukahdin heti kun olin saanut ruuan syötyä. Tällä viikolla en ole edes ruohoa jaksanut ajaa ja minun onnekseni se onkin jo vähän hillinnyt kasvuaan.
          Ukot olivat saaneet tänään kaapistojen rungot pystyyn ja annettiin kirvesmiehelle lupa lähteä. Ja taisi olla ihan valmiskin jo meidän työmaalta pois. Onhan tässä ollut pitkä kesä. Lattian värikin taidettiin saada valituksi kun ei jaksettu enempää miettiä eikä pohtia. Valaistus ja välitilan laatat uupuvat vielä tai oikeastaan niistä ei olla päästy yhteiseen mielipiteeseen.
          Paha vaan, että kun minä väsähdän, niin annan periksi ja sitten meillä on kohta spottivalot ja kirjavat laatat!

 Iltasella kävin vielä lenkillä. Juoksu tuntui hyvältä niin fyysisesti kuin henkisestikin. On taas päässä sen verran paljon ajatuksia, että oli saatava vähän purkaa niitä lenkkipolulla. En tiedä miten olen selvinnyt ennen ilman näitä juoksun antamia "lepohetkiä" pääkopalle!
         Huomenna olisi viimeinen työpäivä ja onneksi vapaa viikonloppu. Nostetaan kai peruna lauantaina, jos eivät sitten ehdi aloittaa jo huomenna... Pääsee vähän rentoutumaan maatöihin.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
117. juoksupäivä (40 vko)
- 5.4km uimarantalenkki (32min)
- juoksu kulki hyvin, askel oli rento ja kevyt
- ryhti ja hengitys toimivat hyvin ja kipuja ei liiemmin ollut
- ilma oli vähän kolea, mutta ilta-aurinko oli kaunis
- juoksu teki hyvää mielelle ja sielulle ja lämmin sauna kruunasi kaiken!