Omituinen päivä

Tänään oli omituinen päivä.
         Olin "lainassa" Pääkallopaikalla, kun muuten olisin ollut omalla hautausmaallani yksin (mikä nyt ei kamalasti olisi minua häirinnyt, mutta se kuuluu johonkin työturvallisuussäädöksiin...tai jotain). Työmaa oli tuttu, olin aloittanut siellä urani yhdeksän vuotta sitten ja tehnyt töitä sillä hautausmaalla viisi vuotta. Nyt olen ollut neljä vuotta pois ja se kyllä tuntui... Olin ulkopuolinen ja jotenkin tuntui ylimääräiseltäkin. Ja se ei ollut mitenkään kamalan hyvä tunne.
          Tuli koti-ikävä omalle hautausmaalle.
          Onneksi tehtiin koko päivä rankkaa hommaa niin ei ehtinyt omituisuuden tunne kamalasti valtaamaan ajatuksia. Kotimatkalla vaan mietin, että miten olen voinut joskus olla siellä töissä ja että miten se paikka on voinut muuttua niin paljon...
           Olin umpiväsynyt kun pääsin kotiin. Ei tehnyt mieli paljoa ruualla puhua ja sekin vähä mitä sanoin, se oli pikemminkin kiukkuilua. Söin ja menin puoleksitoista tunniksi nukkumaan.

Tämmöstä olivat miehet saaneet aikaiseksi tänään.
         Ihanaa! Alkaa todella näyttämään siltä, että saadaan lattia tehdyksi ja valmiiksi ennen seuraavaa vuosituhannen vaihdetta... Nyt on vaan aikamoinen lottoaminen lattian väristä ja siitä laitetaanko siihen vaha vai maali vai jotain muuta... Harmaa se kuitenkin on. Lattian väri. Minä haluaisin siitä sellaisen, että se näyttäisi iänkaikkisen vanhalta. Semmoiselta, mistä näkyisi puun pinnan kuviot.
          Pitänee vähän tuumiskella, vaikka kohtahan se päätös olisi tehtävä.
          Iltasella kävin lenkillä, vaikka kroppa huusi vastaan minkä jaksoi. Väsytti ihan hirveästi ja olisi tehnyt mieli vaan nukkua, mutta änkesin itseni ylös ja ulos ja juoksemaan. Sen se juokseminen taas teki, että puolessa välissä tuli itku. Juoksin ja itkin. Itkin ja juoksin.
           En tiedä mihin kohtaan sielua se juoksu vaikuttaa, mutta jonkin padon ja muurin se sieltä hajottaa, sillä juostessa tulee kyllä kaikenlaiset tunteet aidommin esiin. Tänään tuli itku. Se kai johtui tuosta tämän päivän työpäivästä, kun olo oli koko päivän niin omituinen, mutta kai tämän illan itkuissa oli vähän väsymykselläkin syytä. Ja kaikella muullakin.
           Lämmin suihku ja hyvä iltapala korjasi kuitenkin aika paljon.
           Nyt olen jälleen valmis unten maille, kunhan tyynyyn asti saan pään painettua.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
114. juoksupäivä (39 vko)
- 5.4km uimarantalenkki (29min)
- juoksu kulki ihan hyvin, vähän väsytti
- hengitys ja ryhti hyvä
- itketti
- ilma pilvinen, vähän kolea, mutta ihan hyvä keli muuten juoksennella