Syysunelmaa

Tänään heräsin mystisesti jo seitsemän maissa eikä uni enää ottanut otteeseensa. Ärsytti. Kiepsahtelin puolelta toiselle ja yritin puristaa silmiä kiinni ja nähdä unia, mutta ei. Uni katosi sen sileän tien.
           Olispas laiskottanut tänään!
           Ruumis veti ihan muualle kuin mihin ois pitäny. Ruoho huusi ajajaa ja nurkat ja pielukset trimmerin hellää kosketusta. Ei auttanut muu kuin maaorjan ryhtyä työhön. Onneksi oli ihana aurinkoinen päivä, joten ulkona oleminen ei ihan rangaistukselta tuntunut... heh!
             Koko päivä siihen hommaan kuitenkin meni. Vasta kuuden maissa pääsin ruohonleikkurin päältä pois. Kattelin tänään, kun ajelin kasvimaan ympäryksiä, että aikamoiseksi vehreäksi keitaaksi se sittenkin röyhähti, vaikka alkukesästä tuntui, että rikkaruohot valtaavat koko alan. Perunaa tuli siis suht hyvin, uusi siemen tietysti tuotti paremmin kuin oma ja vanha siemen, mutta eiköhän noilla potaateilla talven yli mennä. Eikä porkkanastakaan taida huonoa satoa tulla. Kunhan nyt jonkinmoinen.
              Ja ihanaa kun ei tartte olla mikään kiirus kasvimaan siivouksessakaan, kun se on nyt omalla maalla. Saa laiskotella sen kanssa vaikka lokakuulle...

Ruohonleikkuun jälkeen lähdin käymään juoksulenkillä. Oli jotenkin kamalan kylmä jo alkuillasta vaikka aurinko paistoi ja oli ihana ilta. Notkopaikoissa huomasin ihan semmoisen kylmän tuulahduksen tulevan vastaan juostessa. ja olin onneksi täksi kerraksi vetänyt pitkät lahkeet ja pitkät hihat päälle. Ei ollu yhtään liikaa.
           Jotkut tytyt otti pellolla jotain muotikuvia ja vähän niitä se keikistely taisi nolottaa kun huomasivat minut. Höh. Mitä siinä, pitäähän hyvistä maisemista jotain hyötyä olla, vaikka sitten muotikuvissa. Kamalasti ei vastaantulijoita ollut lenkin aikana, ei edes niitä hirviä tällä kertaa, mutta juoksu kulki taas hyvin ja jalat tuntuivat jaksavat muuta kroppaa enemmän. Pitänee kohta vähän pidentää matkaa ettei lihakset totu näihin reissuihin liikaa... Jos vaikka sitten kun pääsee lomille.
            Töitä olisi vielä puolitoista viikkoa (siis jos eivät jatka työsopimusta ja tuskin jatkavat kun eivät ole mitään kysyneet). Toisaalta harmi ja toisaalta hyvä. Olen ihan väsyksissä, mutta toisaalta raha kelpaisi ja työ. Olisihan tähän pätkätyöläisen arkeen pitänyt tottua jo. Melkein 10 vuotta tätä huvia huviteltu...

Ensi viikolle on luvattu vähän sateisempia päiviä. Syksyisempää keliä siis. Tähän on niin tottunut, aurinkoon ja lämpöön, että takuulla menee ihan mieli maata myöten kun se harmaus ja pimeys ja märkyys alkaa, mutta sitä kai se syksy on..
           Nytkin pitäisi käydä vielä kattelemassa iltataivaan tähdet iltalenkillä ja sitten painua peiton alle unta odottamaan. Nukku Matti tietysti vaan nipistelee poskista eikä heitä hiekkaa kiusallaankaan... Mokoma!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
121. juoksupäivä (41 vkoa takana)
- 7.2 km kylälenkki (42 min!!!!)
- juoksu kulki hyvin, askel oli suht rento ja kevyt ja helppo
- hengitys sujui hyvin, mutta alavatsassa pyöri kai joku perunan puolikas, kun se yritti jotain pistosta sinne kehitellä, mutta ei häirinnyt muuta kuin pienenä tuntemuksena
- ryhtikin paranee, en tiedä vahvistuuko keskivartalo vai muuten
- ilta oli aika kylmä ja kolea jo, paikka paikoin jopa ihan viileä...HRR!