Kontrastia

Kello herätti viiden maissa pilkkopimeään ja kaatosateen täyttämään maailmaan.
           Olisi tehnyt mieli kiskaista punaraidallinen peitto pään yli, painaa kello sammuksiin ja unohtaa muu maailma kokonaan. Koko yön oli satanut kuin syyskuu olisi vasta nyt muistanut millainen kuuluisi säiden olla tähän aikaan vuodesta ja viskasi kerralla koko kuukauden vesimäärän niskaan. Hohhoo!
           Olin jälleen Pääkallopaikalla töissä ja saatiin olla duunari porukalla melkein koko päivä, kun johtoporras lähti 10 maissa kokoukseen ja jättivät meidät oman onnemme nojaan. Hassua kyllä, enemmän oltiin väsyksissä kun ei ollut pomot hengittämässä niskaan kuin silloin, kun ne kyttäävät paikan päällä.
             Kerättiin lehtikasoja, joita omaiset olivat haravoineet ja se jos mikä on turhauttavaa puuhaa. Ehdittiin yksi väli putsata niin johan siellä joku mummukka oli kasan saanut aikaiseksi kun selkämme käännettiin. Loppupäivä mätettiin hiekkaan niille tehdyille käytäville.
             Taisin olla väsynyt kun nauratti vaan kamalasti koko ajan. Ihan tyhmätkin jutut. Taidan olla aika rasittava muiden silmin katsottuna...
             Kotona isä oli täyttänyt ikkunanpieliä uretaanivaahdolla ja sotkenut yhden ikkunan karmit. Hö. Ja se tökötti ei kuulemma lähde oikein millään irti... Ou nou! Eilen tupaan oli ilmestynyt tehosteseinä yhdelle seinälle ja se näytti ihan hyvältä, muuten niin vaaleassa tuvassa.

Piippu aiotaan maalata sillä Tunto-maalilla, johon tulee sitten vähän röpelöinen pinta, kunhan nyt ehditään sinne asti. Tänään taas kun kotiin tuli ja kaikki oli melkein samalla tolalla kuin eilen, tuntui, ettei tämä ikinä valmistu. Kohta on joulu ja minulla on torppa tässä kunnossa. Ei mitään missään.
           Tänään oli taas vähän semmoinen masis-päivä.
            Hautausmaan lähellä on koirapuisto ja kun kerättiin hautausmaan muurin vierestä niitä lehtikasoja niin seurailin toisella silmällä koirien puuhastelua. Miten tuttuja liikkeitä ja eleitä - ihan kuin meidänkin koiralla. Ikävä teki taas selvää minun sydämestä... repi, raastoi ja runteli. Oli NIIN ikävä meidän hauvaa koko päivän...
           Iltasella kävin lenkillä. Olin nuupahtanut nukkumaan heti töiden ja ruuan jälkeen ja olo oli ihan pöhnässä, kun siitä sitten heräsin ja lähdin lenkille. Ensin tuntui että jalat taisivat jäädä punkan pohjalle, mutta parin kilsan päästä homma sujui jo paljon paremmin. Lenkki sujui hyvin ja pääkin tyhjeni ja tuulettui sopivasti. Ilma oli jo viileä ja vaikka keli olikin jo puolen päivän maissa parantunut ja melkein tullut kauniiksi, niin kyllä ilmassa syksyä oli enemmän...

Kontrastia vaaleisiin seiniin.

Istuin lämpöisessä saunassa lenkin jälkeen ja katselin pimenevää iltaa.
        Kohta on lokakuu.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
122. juoksupäivä (42 vko alkaa)
- 7.2 km kylälenkki (42min)
- juoksu kulki hyvin, askel vähän kankea alussa, mutta muuten sujui sopivan vauhdikkaasti
- ryhti, asento ja hengitys toimivat moitteettomasti ja huomasin, et lenkkiä pitäs vähän pidentää tai vauhtia lisätä, kun menee jo vähän liiankin kevyesti...
- ilma oli kylmähkö, +13