Syksy yrittää syksyyntyä

Syksy yrittää nyt väkisin vähän leikkiä kova naamaa, vaikka lämpötilat ovat olleet niin lällyjä, että yritys jää yritykseksi. Eilen satoi ja tuuli kovin, oikein sillä lailla puhuroitteli ja hormeissa vinkuen, mutta lämmin oli ilta eilenkin - kaikesta uhittelusta huolimatta! Tänään oli vähän sama juttu, mutta lämmintä oli, vaikka yrittikin sataa ja näyttää syksyltä.
         Eilen olin jälleen omalla hautausmaalla hommissa Samin kanssa ja voi miten ihanaa oli istua omalla paikalla kahvituvassa, ajaa nurmea tuttujen hautakivien ympäriltä ja kävellä rauhallisuuden ja hiljaisuuden keskellä. Miten voi työmaalle olla koti-ikävä? Oli vaan!
          Tänään oli sitten kauan odotettu lattian maalaus-päivä.
           Nukuin tosin ensin kuin Prinsessa Ruusunen melkein puoleen päivään ja vähän miinustelin univelkaa vähemmäksi. Sitten vetäsin maalarin nutut niskaan (eli valkean topin ja vanhat shortsit) ja käytiin isän kanssa telojen ja sutien kimppuun. Minä telasin edeltä, isä tuli sudin kanssa perästä. Hommaan meni kaksi tuntia ja lattiasta tuli ihan komea. Pohjamaalihan tämä vasta oli, virallinen lattia on vähän harmahtavampi, mutta komea se oli jo nyt.

Lattia ennen maalia...

... ja maalauksen jälkeen.

Koko torppa vaan haisi niin kovin maalilta, että minua särki päätä koko illan. Pidin oman kammarini oven kiinni, että saisin edes nukuttua ilman maalikäryä, mutta muualla tuntui haju tunkevan läpi ruokaakin. Toivottavasti se vähän haihtuisi jo huomiseksi...
        Naapurin isäntä pelasi eipäs-juupas-leikkiä Isä Jumalan kanssa viljanpuinnin kanssa. Vähän väliä rippasi vettä ja koneet piti seisauttaa ja kahden poudan aikana isäntä-parka sai pellon tyhjäksi. Pellon reunassa tuoksui olki, joka on ehdottomasti parhaimpia tuoksuja syksyssä...

Eilen illalla juoksulenkki jäi vähän myöhäiseksi ja oli melkein pimeää kun lähdin juoksemaan. Ehdin tuohon meidän risteykseen kun risukkoisesta tienlaitametsiköstä asteli tielle sarvipäinen hirvi. Iso kuin mikä ja komea! Ylväästi se siitä asteli tien yli ja katosi kangasmetsän suojiin. Hetken päästä tuli toinen ja meni samoja jälkiä toisen perään. Minä seisoin paikallani ja sydän hakkasi enemmän kuin minkään lenkin jälkeen! MITEN KOMEITA ELUKOITA! Ja isoja! Lenkki sujui kai adrenaliini-myrskyssä, koska juoksu tuntui helpolta ja hyvältä vastatuulesta ja pimeydestä huolimatta. Oikeasti oli ihana juosta pimeässä kun oli vain minä, juoksutossujen kosketus asvalttiin ja pimeys.
         Tänään otin vähän alkavasta ruskasta kuvia samalla kun lämmittelin saunaa. Ihan vielä ei luonto hehku niin kuin syksyllä pitää, mutta ihan kauniita sävyjä löytyy luonnosta jo nyt.

Iltasella lämmitin lauantaisaunan ja sitä ennen kävin polskimassa järvessä. On se vesi jo aika kylmää. Ei uskoisi. Mukavalta se silti tuntui kun ihoa oikein kuumotteli kun nousi kylmästä vedestä rannalle. Ilma oli sen verran lämmin, että ei tullut edes kylmä siinä kuivatellessa.
             Olen onnellinen.
             Oikeastaan koiran kuoleman jälkeen en kai ole näin onnellinen ollutkaan. Nyt kun vain saisi tämän remontin loppumaan niin pääsisi viettämään onnellista elämää ja odottamaan talvea ja ensilumia ja ensimmäisiä aamupakkasia.
               Ah!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantaina 18.9.
- 5.4km uimarantalenkki (30min)
- juoksu sujui hyvin, jaloissa oli voimaa ja askel oli helppo ja kevyt
-hengitys ja ryhti koko ajan paranee
- pimeys teki vähän hankalaksi rennon juoksun
- HIRVIÄ juoksukaverina! WAU!
- lämmin ilta ja hyvä olo jälkeenpäin!