Voi, kun aina voisi olla perjantai!

Perjantai. Vihdoin.
        Aamulla pomo tuli käymään ja kun olin niin iloinen meidän käytävä-projektin valmistumisesta, niin pomo vain naurahti, että niinpä niin ja olin aluksi apuvoimia vastaan... Sanoin, että en minä vastaan ollut, olisin vain halunnut tehdä oman aikatauluni ja oman suunnitelmani mukaan hommat. Olen vähän sellainen minä-itse tyyppi, joka ei oikein osaa pyytää eikä ottaa apua vastaan. Pomo sanoi, että elämä opettaa. Meinasin sanoa, että se elämä on minut tällaiseksi jo opettanut, mutta annoin olla. Mitäpä minun elämäni ja sen opetukset pomotarta olisi liikuttaneet.
          Saatiin hommat tehtyä ja Henkka kiiteltyä. Tietysti olen iloinen, että saatiin paljon hommia tehdyksi tällä viikolla, mutta mukavaa on sekin, että saadaan ensi viikko olla Annin kanssa ihan kahdestaan. Saadaan jutella meidän juttuja tai olla hiljaa, jos siltä tuntuu. Sen verran olen vieraskorea kuitenkin, etten ihan tuppisuuna voi kahvi-ja ruokataukoja viettää, vaikka ei kovin juttutuulella olisikaan.
         Oli ihana päästä aikaisemmin kotiin ja kun aurinko paistoi ja lämmitti vielä kaiken lisäksi ihanan kesäisesti niskaa ja käsivarsia, niin päivä ei olisi voinut parempi olla. Kotona nappasin ruuaksi pitsan ja kömmin pienille unille.

En minä mitään ihmeellistä saanut illallakaan aikaiseksi. Sen verran itseäni hemmottelin, että lakkasin varpaan kynnet ja kokeilin lakata sormienkin kynsien päähän valkeaa viivaa, mutta varsinkin oikean käden kynnet, jotka piti maalata vasemmalla kädellä näyttävät kyllä ihan kamalilta... Kirjoitan tekstiviestin nopeammin vasemmalla kädellä kuin oikealla, mutta oikeastaan muussa hommassa vasen on aika onneton minulla. Pitäisi sitäkin kehittää niin saisi aivot jumppaa...
         Sitten surffailin vähän sohvia ja tv-tasoja katselemassa. Minun budjettini paukkuu ohi jo pelkän sohvan kanssa! Ja palkkaan on taas kuukausi aikaan... Kirjahyllyn taidan käydä ostamassa Ikeasta, mutta sohvaan haluaisin panostaa ja ostaa laadukkaan ja hyvän. Tv-tasonkaan ei tarvitsisi olla mikään merkkimööpeli, mutta silti tuntuu, että rahat eivät riitä mihinkään. Sitten olisi vielä se lepotuoli, lamput, matot ja verhot... Taidankin sisustaa uuden tupani askeettisesti pelkällä pienellä pöydällä ja jakkaralla.
           Isä ajeli koko päivän puita katon alle niityltä. Saunan puuliiteri pullistelee ja tupapuitakin on liiterin nurkka väärällään. Syksyn valmisteluita, vaikka ennusteet povaavat kesän lämpöisimpiä päiviä ensi viikolle. Ihanaa, kumpikin.
            Lämmitin illalla saunan ja kävin uimassa. Nyt uin kauan. Oikein lilluin. Tukkasotkaemokin kipusi vanhalle laiturin raadolle lämmittelemään kahden poikasensa kanssa ja minä tuijotin valkoisia pilviä vaaleansinisellä taivaalla. Taisin olla onnellinen.