Lattia vailla lattiaa

Olipas taas vaikea herätä. Ehkä se johtui siitä, että luin taas yli puolen yön, mutta kirja oli NIIN ihana, etten voinut laskea sitä käsistäni. Ja sitten se piti minua hereillä vielä senkin jälkeen, kun olin sammuttanut lukuvalon. Oih...
         Aamu oli aurinkoinen ja suhteellisen lämmin. Maanantaiaamu kuitenkin oli maanantaiaamu ja tuntui, ettei jalka noussut ihan samalla tavalla kuin eilen. Eilen pidin täysin lepopäivän ja lojuin riippumatossa ja luin kirjaa ja katsoin taivaalla seilaavia pilviä. Iltasella kävin tekemässä "road tripin" kun teki mieli vähän ajella ja olla itsekseen. En minä ajellut kuin kaupunkiin ja vähän kierrellen ja kaarrellen takaisin, mutta sekin oli jo ihan kylliksi. Ihanaa omaa aikaa!

Eilen iltasella piti sitten vielä roudata tupa tyhjäksi mööpeleistä, että miehet pääsivät aloittamaan hommat heti aamusta. Kylläpäs tupa näytti isolta ilman kalusteita! Ja kolkolta. Voi miten minä millään jaksan kokonaiset kaksi kuukautta tämmöistä?!
           Tänään töissä oltiin Annin kanssa kahdestaan. Tehtiin kahta hommaa yhtä aikaa vuorotellen niin, että aina tauon jälkeen homma vaihtui. Ihan mukavaa vaihtelua, mutta ei se normaalilta työpäivältä tuntunut! Jotenkin omituinen maanantai, vaikka ihan hyvinhän me saatiin hommia tehdyksi.
           Näin aamusta pienen pupun poikasen, joka lähti minua karkuun pensaikosta. Minun kävi poloa kovasti sääliksi... missähän sen emo oli? Ja miten niin pieni selviäisi yhtään mitenkään! Se oli nurmikon laidassa vielä iltapäivälläkin ja sitten päätin viilentää sen oloa ja saada sen menemään suojaan. Tein ilmaan vähän sumusadetta ja pupunen vähän tutkistelikin kosteaa ilmaa ja peruutti takaisin siihen puskaan, mistä oli pakoon lähtenyt ♥ tuli hyvä mieli päivän päätteeksi!

Kotona odotti kaaos. Kirjaimellisesti. Tuvan lattia oli purettu ja kämppä kuin tornadon repimä! Meidän elinpiiri on nykyään takkahuone, apukeittiö, minun kammarini ja wc sekä vanhojen puolella makkari ja niiden wc. Olo on kuin pullossa asuisi, kun kaikki on niin likellä.

Meidän väliaikainen tupa... ahdasta on!

Koko ilta minulla meni imuroidessa ja paikkoja laittaessa kuntoon. Muut olivat tavarat vain nostaneet sinne mihin saivat ja minä siirsin ne sitten siistiksi ja järjestelmälliseksi elinpiiriksi. Selvästi minun luonteeni vaatii, että poikkeusoloissa pitää ainakin olla siistiä, jos muuten onkin pelkkää kaaosta ympärillä. Olo helpottui heti, kun sai nämä nurkat siistiksi ja järjestykseen.
           Kävin uimassa ja alkaa lämpöiset päivät näkyä veden lämmössäkin ♥ jee! Uiskentelin jo pitkän aikaa ja nautin ihanasta olosta, kun vesi liplatteli vasten kun kelluskelin veden pinnalla. En osaa kunnolla kellua, mutta kunhan vähän feikkasin...
            Meidän torpan väki oli kokonaisuudessaan niin väsynyt, että talo hiljeni nopeasti. Minä tietysti kukun vielä vähän aikaa päiväkirjan kanssa, mutta muuten kyllä peti kutsuu minuakin... Viikko aluillaan ja voimia pitäisi riittää viikon loppuun asti.
            Metrin mittainen ja kolme metriä leveä haukotus.