Elokuun helteet - vihdoinkin!

Tämän viikon alku on ollut mahtavan aurinkoinen. Ei ole oikein voinut edes uskoa, että vihdoin nämä aurinkoiset päivät tulivat, kun niitä melkein kolme kuukautta ollaan odotettu!
          Töissä tämä viikko on alkanut nahkeasti. Ei niinkään töiden puoleen, sillä ne ovat menneet sutjakkaasti eteenpäin, mutta minulla on taas semmoinen viikon alku, etten ole päässyt oikein käyntiin. Saatiin täksi viikoksi työmaalle kiireapulaiseksi nuori mies toiselta hautausmaalta - vähän kuin lainaan. Sanotaan nyt vaikka Henkaksi tätä miekkosta. Meille ilmoitettiin miehen tulosta viime viikolla ja ajattelin, että miehet vaan sotkevat asiat meidän hautausmaalla tai sitten se tekee ne hutiloimalla ja epäsiististi ja--- ja---. Henkka olikin sitten positiivinen yllätys, kun tarttui toimeen ja teki hyvää jälkeä. Näinä päivinä ollaan sen verran tiiviisti tehty töitä, että ollaan mieheen tutustuttukin. Henkka näyttää joltakin näyttelijältä tai laulajalta, mutta en ole saanut päähän keneltä...
          Tänään tehtiin taas hiekkakäytäviä ja voi kun niistä tuli hyvät! Tätä minä tässä työssä eniten rakastan; sitä että näkee oitis työnsä jäljen ja osaa nauttia siitä!
          Kotona en saanut eilen mitään aikaiseksi vaan ilta meni löhöämiseksi. Tänään piti sitten jotain saada aikaiseksi tai en saa kirityksi puolentoista viikon työurakkaa kiinni. Otin ruuan päätteeksi 15minuutin torkut ja se on kuulkaa puppupuhetta, että semmoiset torkut riittäisivät piristämään! Ei riitä, tekivät vain vihaiseksi!

Tänään trimmailin pihamaan reunuksia. Ne rehottivatkin aika tavalla, kun edellisestä kerrasta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Huomenna pitää sitten hurauttaa muu nurmi niin on sitten piha vähän paremmassa jamassa. Muutama kukkapenkkikin on vielä raivausta vajaa, mutta siihen paneudun jos (ja kun, toivottavasti) minulla on vapaa viikonloppu - heti auton pesun jälkeen!

Elokuinen kylätie.

Iltasella kävin lenkilläkin. Ihanassa auringonpaisteessa. Alkuviikon kyykkiminen kukkapesien kanssa ei vaan tee ikinä hyvää alkuviikon lenkeille. Nytkin jalat olivat raskaat, vaikka juoksinkin ihan alusta loppuun koko matkan. Tein vaan vähän lyhyemmän reitin tänään, kun ei ollut jaksaminenkaan ihan priimaa... Uimarantalenkin varrelta on kaadettu rankasta metsää ja ajattelin käydä katsomassa "tuhoja" ja juosta alatien kautta poispäin. Se olikin sitten semmoinen kunnon maastolenkki, kun puunrunkoja oli tiellä poikittain ja pitkittäin... Oikea oikopolku! Kotiin tullessa aurinko lämmitti kasvoja ja toivottavasti saisin vähän loppukesän sävyä myös iholle.
         Juoksun jälkeen kävin uimassa. Eilen oli ihana seisoksia rannalla ja nauttia siitä, että aurinko lämmitti ihoa. Sitä tunnetta ei kamalan usein tänä kesänä ole ollut. Se tuntui taivaallisen hyvältä! Lisää tämmöisiä päiviä, kiitos!

Iltalenkillä minulla oli taas semmoinen olo kuin tuolla koivulla. Avohaava ei umpeudu vaikka mitä tekisi: minulla oli kamalan ikävä koiraa. Töistä ajaessani näen aina kamalasti koiriaan ulkoiluttavia ihmisiä. Milloin minkäkin näköinen karvaturri on hihnan päässä, mutta elkeet ja liikkeet muistuttavat aina meidän koirasta. Semmoinen koirille tyypillinen jolkottelu tai nuuhkiminen tai pelkästään hännän liikkeet... Alan unohtaa, miltä tuntui silittää meidän koiran tassuja tai paksua turkkia. Tai miltä meidän koira tuoksui... Tiedän etten unohda kuitenkaan, mutta tuntuu siltä ja se tekee olon vielä pahemmaksi.
          Koiran haudalla on pieni kori, missä kasvaa kukkia, mutta kun haudalla olen niin sydäntä vain koskee ajatus, että kaikki se rakas ja tärkeä on vain tuhkana siinä korin alla, mullan alla. Käyn kauppaa edelleen Taivaan Isän kanssa siitä, että saisin koiran vielä luokseni halattavaksi.
            Ei ole vielä onnistunut - kaupan teko.

Minua puri tänään työmaalla hirvikärpänen. Käsivarressa on kamala paukama.. Ällöttävää jos niitä on jo nyt metsässä, miten minä nyt enää sinne menen mustikoita keräämään! Mamma mia!
            Nyt aion kömpiä peiton alle lukemaan kirjaa. Lupaan kirjoittaa muutamasta kirjasta pienen arvostelun ihan näinä päivinä, kunhan nyt saan aikaiseksi... Tällä hetkellä minulla lojuu yöpöydälläni Jojo Moyes Kerro minulle jotain hyvää. Olen niin alussa, etten osaa vielä kirjasta paljoa sanoa, mutta lupaavalta vaikuttaa.
            Hyvää yötä, elokuinen yö!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
101. juoksupäivä (35 vko alkaa)
- 5.4km uimarantalenkki (34 min)
- jalat tuntuivat alussa ihan hyviltä, ei meno lentävää ollut, mutta kuitenkin jaksoin hyvin juoksennella. Loppumatkasta alkoi lihakset väsymään, mutta kun vähän aikaa sieti sitä maitohappokipuilua niin sitten olo taas parani. Aika kuitti taitaa lihas-parat kuitenkin olla
- ryhti ja hengitys sujuivat ilman ongelmia. Ei kramppeja
- ilma oli ihana. +19 ja aurinko paistaa porotti ensin lämpöisesti selkään ja sitten silmiin. Toivottavasti tuli rusketusta!