16. päivää poutaa eikä loppua näy!

Olen kamalan onnellinen.
         En olisi uskonut sanovani noin keskellä kamalaa lattiaremonttia, kun eletään pienissä tiloissa ja kaikki astiat ja tavarat on aina väärässä paikassa. Olen väsynyt ja uupunut, mutta juuri tänään sitä ei huomannut eikä se tuntunut.
         Töissä oli hurjan vilkas päivä. Piti välillä pompata suntion mustaan pukuunkin, kun keskelle päivää oli sovittu uurnan lasku. Tosin vetäisin suorat, mustat housut farkkujen päälle ja näytin pökkelöjalalta, kun täytettä oli enemmän kuin tarpeeksi! Kukaan ei huomannut kuitenkaan ja sain hommat tehtyä. Muuten päivä oli semmoista asiasta toiseen pomppimista ja niin kuin oltiin eilen ajateltu, että saadaan rauhassa hoitaa kukat pois alta. Pomokin kävi viemässä aikaa iltapäivästä, tosin kehaisi meidän siistiä hautausmaata ja minun rintaani puhkesi tummanpunainen ruusu. Vihdoinkin! Vihdoinkin se huomasi ja sanoi sen ääneen! ♥
          Kotona remontti oli edistynyt sen verran, että ukot olivat vuoleskelleet tervettä ja kovaa hirttä pois ja laittaneet paikalle uutta puuta (??)... älkää kysykö! Minä kysyin ja sain sellaisen vastauksen, jonka muistan lukeneeni Hölmöläisten satukirjasta. Ruualla muutenkin taas naurettiin vatsat pinkeinä tälle saakelin remontille, vaikka ei olisi oikeastaan mitään nauramista. Etsin piruuttani netistä vertaistukiryhmiä (tunnetaan myös nimellä keskustelupalstat) remonttiväsymykselle ja niitä löytyikin ihan kivasti. Sitten naurettiin vähän lisää!! Hullua touhua!

Trimmailin vähän pihamaata ja onneksi homma oli tällä kertaa helpompi, kun nämä poutasäät ovat jo vähän saaneet nurmea kellastumaan ja kylmemmät yöt hillinneet kasvua muuten. Tänäkin aamuna asteita oli varmasti alle kymmenen. En uskaltanut käydä kurkistamassa kun lähdin töihin. Sumua oli kuitenkin ja näytti taas tavattoman kauniilta, kun aurinko nousi metsän takaa ja teki maisemista vaaleat. Kannattaa jo niiden maisemien takia nousta aikaisin.
          Meillä alkaa viinimarjakausi olla parhaimmillaan. Äiti on viihtynyt puskissa sen aikaa mitä remonttimiesten passauksesta ehtii ja kohta on kaikki pakasteet pullollaan marjaa. Johan niitä on tarjottu sukulaisillekin - jälleen kerran! Eilen syötiin mustia marjoja suoraan puskista ja kun oli ollut puhetta siitä, että mustia viinimarjoja ei saisi sydänvaivaiset syödä niiden kalium-pitoisuuden takia, niin pohdittiin, että mitähän se kalium tekee. Nauraa retkotettiin marjapuskissamme. Äidin mielestä kalium aiheuttaa väsymystä ja kyllästymistä remonttiin ja minä puolestani sanoin, että se aiheuttaa naurua, iloa ja hyperaktiivisuutta.

Korjasin eilen omenapuista pudonneet omenat ja siistin omenapuiden juurukset. Yritin jättää puihin hyvät omenat ja poistaa kaikki matoiset ja muumioiset, mutta eiköhän puut tiputa nuokin vielä alas... Toivottavasti nyt edes vähän saisi omenaakin narskutella syksymmällä. Noista puista kun tulee vielä niin hyviä omenia...

Iltasella kävin juoksemassa. Rennompaa oli meno taas tänään kuin eilen ja tuntui hyvältä juoksu. Luulenkin, että tämän iltainen onnellisuus on juoksu-euforiaa osaltaan, vaikka kyllä minä jo ennen juoksuakin hymyilin niin ettei naama riittänyt! Oli aivan ihanaa kipotella auringon paisteessa hiekkaisilla kyläteillä ja huomata, että elin unelmaani. Tai pikemminkin juoksin sitä! Voin lähteä ja juosta ihan mihin vain! Hmmm... tai ehken nyt ihan mihin vain, mutta kuvaannollisesti sanottuna. Jes!
          Sitten kävin lenkin päälle uimassa ja lilluin kylmässä vedessä kaulaa myöten, kun tajusin, että olin juuri sinä hetkenä onnellinen ja iloinen. Pitkästä aikaan ja ilman sen suurempaa tai mullistavaa syytä ♥ Kylmä vesi, juostu lenkki, pilvetön taivas ja iltainen aurinko. Siinä kaikki.
           Iltasella ripustelin vielä pyykkejä narulle kun rupesi jo olemaan kylmää ja koleaa. Nyt tekeekin jo mieli lämpöisen peiton alle unta odottelemaan. Onnellinen emäntä kuittaa, öitä.

P.S. Ihan vain varmuuden vuoksi täsmennän, että kalium auttaa nesteenkierrossa ja lihaskrampeissa ... jos jollekin jäi epäselväksi sen OIKEAT hyödyt...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
107. juoksupäivä (37 vko alkaa..)
- 7.2 km kylälenkki (43min)
- juoksu kulki hyvin ja tasaisesti
- puolessa matkassa pisti vähän oikeeseen alavatsaan, mutta kun hidastin vähän vauhtia ja hengittelin niin se meni sillä ohi
- ryhti pysyi hyvänä koko juoksun ja selvästi auttaisi se keskivartalolihasten hyvä kunto, pitänee paneutua
- ihana ilta taas, aurinkoinen, vähätuulinen ja lämmin +18 AIVAN IHANA!