Alkaa nämä poutapäivät vaalentamaan jo viljojakin. Kaurapelto on saanut jo vähän auringonsuukkoja osakseen ja tähkäpäät ovat jo osin vaaleita ja kauniita. Jos ei kalenteria ja viljapeltoja näkisi, ei uskoisi, että eletään elokuun viimeisiä päiviä. Niin lämmintä oli tänäänkin! Miten sitä osaa sitten suhtautua, kun nämä kelit ovat ohi (kenties jo viikonloppuna?)... ei mitenkään!
Työmaalla tuli jälleen haasteita lisää, kun eilen tupsahti töihin työharjoittelija. Vähän semmoinen erikoistapaus, joten hiukan työläämpi harjoittelija vielä kun mitä normaalisti. Onneksi hänen urakkansa ensi alkuun löytyy kappelin reunassa olevasta metsikön reunasta, jota hän harventaa, kun on semmoista opiskellut enemmän. Minä tietysti stressaan taas kamalasti. Johtunee kai omasta väsymyksestä ja uupumuksesta, että ei jaksaisi ketään paapoa ja vahtia sen enempää enää tähän aikaa kesästä. Eikä ainakaan jaksaisi olla mitenkään sosiaalisempi kuin mitä on. Annin kanssa voi puhua tai olla puhumatta eikä kumpikaan vaihtoehto tunnu toista pahemmalta. Tämän toisen kanssa puhumattomuus on vain tylyä, vaikka sitä ei sellaiseksi ajattelisikaan. Huokaus.
Remonttityömaalla on edistytty. Eilen oli miehet saaneet paperin lattialle ja seinille jonkinmoiseksi tuulensuojaksi.
Ja tänään siihen päälle oli tullut jo vasat... vai mitkä ne nyt ovatkaan ne poikkipuut, joiden päälle lattiaristikkoa rakennellaan. Ihmeen ylös lattia täytyy nostaa, kun katsoo entisen lattian korkoa. Toivottavasti ukot tietävät mitä tekevät...
Eilen meni kyllä niin harakoille kotihommien puoleen, mutta tänään sain jotain aikaiseksikin. Eilen yritin käydä perunamaalla niittämässä varsia mutta eihän sieltä rikkaruohojen keskeltä onnistunut mitään varsia pelkästään saamaan. Tämän tästä nousi perunoitakin ylös... Harmitti, väsytti ja suututti ja lopuksi hyökkäsi lentomuurahaiset kimppuun ja luovutin.
Tänään raivasin etupihan kukkapenkin. Olisi tehnyt mieli ottaa kuivettuneita kukkavarsia enemmänkin pois, mutta sitten penkki olisi näyttänyt jo niin syksyiseltä, etten raaskinut vielä. Nyt vain kitkin ja vähän möyhentelin. Kamalan kuivaa on kaikki paikat! Tällä viikolla tuskin tarttee nurmikkoakaan ajaa kovin suurelta alueelta. Loppuviikosta on luvattu sadetta, katsotaan nyt mitä se auttaa...
(ja muistan hyvin, että se kukkapenkki esittelykin on vielä tekemättä...)
Iltasella kävin juoksemassa. Sen verran kuuma oli vielä alkuiltakin, että juoksin vielä pienemmän reissun. Jos sitten viikonloppuna olisi vähän viileämpi niin voisi kokeilla jälleen pidempää reissua. Jalat toimivat tänään kuitenkin hyvin eikä oikeastaan muukaan kroppa väsähtänyt missään vaiheessa. Nautin juoksemisesta ja ilma teki juoksusta entistä mukavampaa. Aurinkoista, lämmintä, kesäistä ja rauhallista. Ah!
Ja lenkin jälkeen polskin jälleen järvessä. Viileäksi vetää... yhyy.
Tänään on ajatus harhaillut jälleen sinne ja tänne.
Rannassa oli joku juoksuttanut koiraa ja hiekka oli täynnä tassun jälkiä. Tuli ikävä omaani. Jälleen kerran. Koko ajanhan se ikävä on, mutta toisinaan se tulee niin musertavana niskaan... Kaipaan sitä millaiseksi koira minut teki... Lämpöisemmäksi.
Minulla olisi taas paljon asioita sydämen päällä. Vuodatin jo päiväkirjaan tämän päivän murheet, joten pieni terapiatuokio on jo pidetty. Nyt vaan väsyttää niin armottomasti, että en malta nyt tähän alkaa vuodattaa ajatuksia ja tuntemuksia mitä tällä hetkellä päässä pyörii... jospa huomenna sitten...
Tähän lopuksi laitan ihania kuvia meidän "perhosfarmista". Äidin samettikukat ovat nimittäin selväst perhosten mieleen. Kukissa oli kymmenen perhosta ilta-auringon paisteessa. Perhoslajia en tiedä... liekö neitoperhonen vai mikä?
Perhosen siiven keveitä ajatuksia täältä sinne ruudun toiselle puolelle.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
110. juoksupäivä (38 vko alkaa)
- 5.4 km uimarantalenkki (31min)
- juoksu tuntui hyvältä, jalat pelasivat eikä missään tuntunut ikävältä
- hengitys ja ryhti hyvät, pitkästä aikaan
- askellus reipasta ja mutkatonta
- ilma mainio! +22 ja aurinkoista, lämmintä, ihanaa, kesäistä!
- rullailua alkuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti