Uupumusta havaittavissa...

Lomalaiset näyttävät ihan erilaisilta.
        Näin tänään työkaveria, joka on tällä hetkellä kesälomalla (vielä ainakin viikon) ja siitä habituksesta kävi ilmi heti, että lomalainen mikä lomalainen. Ilme oli levännyt, iloinen ja jotenkin huoleton ja koko olemus oli rento ja tyytyväinen. Oma olo oli tuon vastakohta, kun raahasin kauppakassia töiden jälkeen terassin ohi. Sen verran kävin tervehtimässä, että läppäsin kättä työkaverin miehen kanssa ja vaihdettiin muutama sana työmaalta, mutta enpä liiaksi halunnut töistä puhua lomalla olevan kanssa... Harppasin kettinkisen aidan yli uudemman kerran ja toivotin loman jatkot.
          Tajusin myös sen, että kaipasin työkaveria jo töihin...

Työpäivä oli tänään leppoisa. Hiljainen, mutta leppoisa. Kumpikaan ei oikein jaksanut puhua mitään eikä keskusteluista kamalan syvällisiä saatu... paitsi ruualla, kun ruvettiin puhumaan Interstellar-elokuvasta ja siitä miten suhteellista se aika itseasiassa onkaan...
           Pitkältä se ainakin tänään tuntui, kun kyttäsin siunausta klo 15.oo alkavaksi. Pappi ja kanttori ja omaiset tuntuivat viihtyvän ikuisuuden kappelissa ja pääsin kotioven paremmalle puolelle vasta viiden jälkeen. Kävin tosin töiden jälkeen palkitsemassa duo-viikosta selviytymisen Kaari Utrion uudella Paperiprinssi-kirjalla. Olisin ostanut Jojo Moyesin toisen suomennetun kirjan myös, mutta se oli loppu. Tilasin sen sitten kotona netistä...

Kotona sain olla illan yksin, kun muu väki oli lähtenyt viikonloppuostoksille. Päivän saldona remontin suhteen oli lattiahirsien purku. Kirvesmies oli sitä mieltä, että muuta vaihtoehtoa ei ollut. Isot hirret jätettiin poikittain, joiden päälle rakennetaan sitten uutta lattiaa, mutta ne pöllit tuosta rostipohjasta viskattiin ulos ja naapurin isäntä lupasi hakea ne polttopuuksi niiden navetan lämpöpadan alle. Hyvä niin. Ei niistä muuhun olisi ollut kuin komeaan alkukevään kokkoon ensi kevättalvesta!
          Lohdutontahan tämä vähän on. Koko remontti. Mutta isä oli jotenkin toiveikas siitä, että ensi viikon jälkeen olisi lattia jo ainakin ensimmäisen pohjan verran ummessa. Katsotaan nyt. Mie yritän nyt vaan keskittyä siihen, että saan ripustaa kohta ne verhot ja suunnitella tupaa ja sytytellä kynttilöitä uudessa tuvassa.
            Kävin iltasella lenkillä, vaikka melkein nousin puolinukuksista ylös. Lenkillä mieli piristyi ja jalat olivat kuin unelmat! Juoksu sujui vailla suurempaa ongelmaa ja väsymistä. Oli ihanan helppo juosta ja tuli tosi hyvä fiilis! Ihanaa, tätä oloa olen ajanut takaa juoksemisellani. Tätä helppoutta ja kevyttä menoa! Jes!
           Nyt väsyttää kuin pientä murmelia.
           Huomenna olisi vielä kello viiden herätys, mutta onneksi pidempi päivä kiepsahtikin pomolle eikä minulle. Hyvässä lykyssä olen jo ennen puoltapäivää kotisilla ja unessa...
         

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
105. juoksupäivä (36vko)
- 7.2km kylälenkki (44min)
- juoksu kulki todella hyvin eikä mitään ongelmaa oikeastaan missään vaiheessa
- hengitys pysyi rauhallisena eikä oikeastaan tarvinnut "puuskuttaa" kuin Tappavan Mäen yläosassa. Ihanalta tuntui kun oli niin helppo juosta!
- ryhtikin oli suht hyvä, vaikka keskivartalo vähän lössähtänyt onkin...
- ilma oli poutainen, aurinkoinen, vähän kolea, mutta ihana ilta +17
- WAUTSI WAU MIKÄ JUOKSU!!