Toinen maanantai... blaah!

Meinasin nukkua tänään pommiin. Olin torkutellut moneen moneen kertaan, mutta sitten kun painoin torkun alas kokonaan, niin ajattelin vielä vähän kääntää kylkeä. Virhe! Se "vähän" oli liikaa! En ehtinyt kotona ottaa aamupalaa, joten piti syöksyä töihin ja napata siellä jotain suuhun...
            Tänään oli kuin toinen maanantai, töidne puoleen. Kyykittiin edelleen kukkapesien kanssa ja minulla ainakin alkaa jalat jo protestoimaan kun on kaksi päivää oltu kaksinkerroin. Ilma oli mitä mahtavin ja se olikin parasta tässä päivässä. En voi sanoin kuvata, miten ihania nämä päivät ovat, kun aurinko paistaa ja on KUUMA!! Kyllä näitä on ootettu! ♥
              Anni-parka sai taas kuunnella koko päivän miun tilityksiä ja sydänruhjeitani. Parasta on, kun ei tarvitse miettiä, että toinen tuomitsee tai ajattelisi jotain huonoa niistä typerimmistäkin asioista, joita puhun ääneen. Anni vaan kuuntelee ja on tukena ja turvana. Ehkä juuri sen takia parka joutuu kuuntelemaa minua niin paljon, kun Annille on helppo puhua.
              Voih minua.
              Kotona remontti oli edennyt seinien repimiseen. Kuvia en ehtinyt/jaksanut ottaa, mutta jospa huomenna taas ehtisi kameran kanssa heilua enemmän. Kun sain syötyä, muu väki lähti hakemaan lattialankkuja höyläämöltä ja minä jäin tiskivuoroon - jälleen kerran!

Tällä hetkellä tiskone näyttää tältä... Ei mitenkään kamalan kätevää tiskausta ja astiat pitää loppujen lopuksi kuivatakin, kun ei ole sitä tiskikaappiakaan. Viikonloppuna taisin taas mainita siitä, että olen syntynyt vääränä vuosikymmenenä ja että se vuosi 1920 olisi ollut hyvä aika syntyä, kun elämä oli silloin jotenkin todellisempaa. Noh, ainakin tämä tiskaus on nyt sieltä vuosikymmeneltä, että pitäisi vähän miettiä ennen kuin toivoo.
            Nukahdin tiskin jälkeen enkä edelleenkään saanut mitään kotihommia ulkona tehdyksi. Omenapuut ja nurmi. Tämän viikon hommelit... ei taida onnistua!
            Iltasella kävin lenkillä ja olikin aivan ihanaa juosta, kun lämmin aurinko paistoi ensin naamaan ja sitten selkään. Kävin hakkuualueen tiellä juoksemassa ja siellä tuoksui ihanasti puu ja helle ja aurinko. Jalat olivat hyvässä kunnossa ja juoksu kulki. Tuli hyvä mieli, kun vähän muuten on ollut mieli maata kohden sydämen asioiden takia. Tai oikeammin sen takia, että mokasin jälleen samalla tavalla kuin ennenkin... ja nyt kai menetän sitten senkin ihmisen, josta oikeasti välitän...

 Iltasella kävin uimassa ja vesi oli jälleen viileämpää kuin eilen... Kummallista. Luulisi lämpenevän päivä päivältä enemmän ja enemmän eikä päinvastoin! Iltasella kävin saunalla pesemässä hiukset ja ajattelin samalla, että ihan mukavaa on elää näitä elokuun päiviä vähän kuin irrallaan todellisuudesta. Remontti tekee semmoisen olon, ettei ole samassa arjessa kiinni kuin muut. Tietysti toivon mitä hartaimmin, että saadaan tuo remontti tehtyä ja minä saan vihdoin ryhtyä asumaan kaiken remontoinnin sijaan, mutta toisaalta näitä aurinkoisia päiviä en aio tuhlata siihen, että murehtisin kamalaa kaaosta ja sotkua kaikki päivät - ainakaan stressiin asti. Vatsa jo stressaa muutenkin taas ja sen kanssa on oleminen...
             Nyt kuitenkin möngin peiton alle ja käyn nukkumaan. Luen muutaman sivun Tove Janssonin Kesäkirjaa ja sitten painan pään tyynyyn ja unten maille.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
104. juoksupäivä (36vko)
- 5.4 km uimarantalenkki (34min)
- juoksu kulki hyvin ja jalat tuntuivat olevan kunnossa, ihana lenkki
- hengitys ja ryhti kestivät aika hyvin koko matkan
- ilma oli aivan mahtava! Aurinkoinen, lämmin ja suhteellisen tuulinen ilma teki lenkistä aivan huikean +25