Sadepäivän harmautta

En muistanutkaan millaisia ovat sadepäivät, siis tämmöiset kevät/kesä-sadepäivät kun räystäistä noruu vesi ja lammikot pihalla suurenevat. Tänään oli sellainen harmaa, pimeä, märkä ja sateinen päivä. Ei valittamista, kun olo oli vähän samankaltainen. Vatsa oireilee jälleen, liekö sitten lähestyvä työstressi vai mikä, mutta ollaan oltu vatsan kanssa taas erimieltä siitä, miten tämä homma toimii...

 Eilen kävin ottamassa rokotukset molempiin käsivarsiin ja ajattelin, että taidan tulla enemmän kipeäksi rokotteista, kun koskaan puutiaisaivokuumeen tai hepatiitin riskistä. Mutta onpa nyt ainakin sitten suojaus mahdollista tartuntaa vastaan... Kuukauden päästä olisi toisen rokotus-vahvisteen vuoro ja sitten puolen vuoden päästä kolmas. Piikkejä, piikkejä, piikkejä...
         Huvittavinta eilisaamussa oli se, että seisoin vähän ennen 8 jo apteekin oven edessä ja odotin, että ovet aukeaisivat. Farmaseutin silmin katsottuna olin kai joku lääkeriippuvainen, joka tuli hakemaan aamushottia... Ja sitten kun pääsin terveyskeskuksen tuolille istumaan, niin hoitajan aikaan oli tunti (!!!). Kyllä, olen saanut sukuni "parempi aikaisin kuin myöhään"-geenin, jonka ansiosta istun kuin tatti aina ainakin tuntia aikaisemmin kuin pitäisi. Eräs vanha rouva kysyikin, kun muita huudeltiin vastaanotoille, että millos minun aikani on, ja kun sanoin, että puolen tunnin päästä, niin rouva vaan totesi, että jaahas.
        Olin aikaisemmassa kuin vanhat rouvat.
         Ja se on paljon se.

Eilen käytin myös auton huollossa ja nyt siinä sitten on uudet öljyt ja uusi pakoputki. Tosin jokin kohta siellä taitaa ottaa kiinni kun se välillä kolahtelee, siis uusi pakoputkisto johonkin... Ärsyttävää. Miksei voida hoitaa hommaa kerralla kuntoon!?
       Iltapäivästä nähtiin vielä Annin kanssa ja käytiin syömässä. Olipas mukava turista pitkästä aikaa, vaikka huomaan, että minun sosiaaliset taidot ovat kutistuneet rusinan kokoisiksi talven aikana. Hyvä jos lauseesta pystyy erottamaan verbin ja subjektin!
       Rokotuksista ei tällä kertaa tullut suurempia haittavaikutuksia, mutta tänään on ollut vähän pää kipeänä ja omituinen väsymys. En tiedä johtuuko se hartioiden jumittamisesta vai rokotuksista.

Iltasella siivoilin torpan jälleen kuntoon ja laittelin kodin siistiksi. Huomenna pitäisi nousta ja lähteä työmaalle aloittamaan tämän vuoden työurakkaa. Haastellinen kevät luvassa, katsotaan nyt miten siitä selviän.. Pari viikkoa menee nyt ainakin että tottuu taas uuteen rytmiin ja työntekoon, mutta jospa sitä sitten olisi jo selvillä vesillä. Vähän ristiriitaiset olotilat kieltämättä vähän on. Ja minä kun luulin, että olen jo niin itsevarma töiden suhteen, etten osaisi jännittää moista..
      Tänään saunassa kuitenkin istuin ja mietin, että olen ollut ihan liian kauan sellainen "kiltti" ja mennyt muiden osoittamaa tietä. Elänyt toisin sanoen muiden mieliksi. Ajattelin, että nyt kun työelämässäkin puhaltaa uudet tuulet, niin käännän uuden sivun myös muuten ja alan oikeasti elämään OMAA elämää. Tekemään itsenäisiä valintoja, hyviä tai huonoja, mutta omia, ja elämään tätä yhtä ja ainutta elämääni kuten minä näen oikeaksi. Elämä kantaa. Ja jos ei elämä niin toivottavasti sitten muut vahvat käsivarret ♥
        Kuten Rebecca Louisa sanoo eräässä treeni-videossaan: We are too blessed to be stressed.