Tänään oli vuorossa pääsiäissiivous, kun ei sitten tarvitsisi enää pyhinä imuriin tarttua. Miten se vaan olikin niin vaikeaa tarttua siihen imuriin tänäänkin... Piti lukea aamun lehti kannesta kanteen, jopa politiikka rupesi kummallisesti kiinnostamaan. Surffailin netissä, että miten se makaroonilaatikko tehtiinkään? Mikäs olikaan oikean juoksuasennon ohjeistus? Piti kääntää tomaatti-istutuksia toisin päin. Pestä koneellinen pyykkiä. Vaihtaa lakanat. Ja niin edelleen...
Tätä kutsutaan sijaistoiminnoksi, kun yrittää vältellä sitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Hassuinta tässä puuhassa on se, että voisi tehdä kaiken tuon sijaishomman sittenkin kun se virallinen duuni olisi tehty - hyvällä omalla tunnolla! Ruuan jälkeen riitti loppujen lopuksi powereita siivoamiseen, eikä siihen sitten loppujen lopuksi mennyt kuin parisen tuntia.
Kävin tänään lenkillä.
Jätin lenkin vaihteen vuoksi iltaan niin sitten pääsin suoraan saunaan kun tulin lenkiltä. Toinen syy iltajuoksuun oli se, että halusin testata, että onko juoksuongelmani energian puute vai onko jaloissa oikeasti jotain muuta vikaa. Nyt söin hyvin ruokaa ja lähdin juoksemaan hyvin energiaa tankanneena. Oikeasti vähän pelotti koko juokseminen, sillä nyt on ollut sen verran huonoja juoksuja alla, että ei oikein itsevarmuutta löytynyt siihene, että olisin enää mikään juoksija...
Lenkki meni kuitenkin hyvin ja jalatkaan eivät oirehtineet sen enempää. Kai se sitten on niin, että lenkille pitää vaan varautua hiilari tankkauksella, että on mistä energiaa repii. Tein Tappavassa Ylämäessä muutaman spurttiharjoituksen ja huomasin, että suunnittelemani mäkijuoksutreenit kesällä tulevat tarpeeseen. Maitohapotus jaloissa oli sitä luokkaa, että sen käsittelyä pitää kyllä parantaa.
Huomasin myös sen, että tämä murheen kryyni, oikea jalka, on vähän sellainen siipeilijä tuossa juoksussa. Tämänpäiväisen juoksun aikana huomasin, että ensinäkin se läpsyttelee ja ei tee samalla tavalla töitä kuin vasen jalka. Jotenkin se, miten laskeudun oikealle jalalle on ihan eri tuntuista kuin vasemmalle jalalle enkä yhtään ihmettele että kantapää tai pohje tulee kipeäksi. Pitää ruveta vähän seurailemaan...
Kokeilin tänään solmia juoksukengän nauhat eri tavalla ja ainakin kenkä tuntui napakammalta ja paremmalta kuin ennen. Tässä muutamia sivuja, jos kiinnostaa tajuta, ettei oikeastaan osaakaan sitoa kengän nauhoja oikein:
Viinimarjapensaat ovat yksi urakka. Niitä on 25 kappaletta ja jokaiselle pitäisi tehdä leikkaus ja alustan kanttaus ja kuorikatteen lisäys. Kamala työ! Ja pensaat ovat taas oikeita känkkyröitä. Miten ne tulevatkin muutamassa vuodessa tuollaisiksi! Kasvaisivat suoraan ylös, suorilla oksilla ja olisivat kiltisti, mutta ei! Ne kasvavat tuollaisiksi vänkkyröiksi ja ujuttautuvat sinne minne ei pitäisi. Pitäisi ruiskuttaakin ja sitten vielä joku hurjapää on ajanut ruohonleikkurilla kaikki tukipuut vinoon (tai poikki!) joten taitaa minun kevääni hurahtaa viinimarjapuskien kanssa.
Ja meidän maakellarille olisi kiva saada oikea katto. Nyt ollaan joka syksy laitettu ressuja suojaksi, ettei syyssateet ja talven sulavedet "sada" kellariin sisään, kun ei ihan ole enää niin pitävä katto kuin mitä se joskus on kai ollut. En tiedä kuka senkin tekisi... puutarhatonttu?
Tänään on ollut taas vähän semmoista epätoivoa liikkeellä, vaikka suurempaa syytä moiseen oloon ei olekaan. Tuleeko tästä kevättä ollenkaan?! Tuleeko tästä kesästä lämmintä lainkaan?! Saanko minä mitään niistä asioista tehdyksi mitä suunnittelen?!
Voi kun toivon siemeniäkin myytäisiin pusseissa, heti herneen ja punajuuren vieressä. Ostaisin tusinan ja pistäisin ekoruukkuihin kasvamaan.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
190. juoksupäivä (68 vko)
- 1238, 8km
- 7.2km kylälenkki (48min)
- juoksin lyhyellä askeleella, vailla kiirettä ja jalat tuntuivat erilaisilta eikä samanlaista väsymistä tullu kuin viimeeksi (olin syöny kunnon ruuan pari tuntia ennen ja haukannut banaanin tuntia ennen ja juonut hyvin)
- käytin käsiä enemmän, varsinkin ylämäissä, kun katsoin videoita missä sanottiin käsien liikkeen rytmittävän juoksua ja vievän eteenpäin. Auttoihan se, mutta niiden käyttö unohtui tämän tästä
- parantelin ryhtiä ja asentoa muutenkin ja yritin pitää itseni pitkänä ja ryhdikkäänä, vatsalihaksille töitä!
- askelpituus kesti suht hyvin lyhyenä, paitsi spurteissa menin ihan liiaksi jalkapohja edeltä. Jotenkin päässä on edelleen ajatus siitä, että juoksu on nopeaa, kun askel on pitkä, kun pitäisi saada ajatus siihen, että askeleita pitää ottaa vain enemmän!
- spurtteja ylämäissä ja jalat menivät hapoille heti. Ei varmaan 50m enempää pystyny kerralla... säälittävää!
- hyvä mieli kuitenkin siitä ettei oikea kantapää tai pohje tai ylipäänsä kumpikaan jalka aiheuttanut mitään harmia kipujen suhteen - vielä ainakaan. Venyttelin iltasella pitkään ja tarkasti ja pitäisi vielä vähän jalkapohjia rullailla piikkipallolla.
- +2 ja puolipilvinen ilta, mukava keli juosta ja kuivat tiet! Kesää odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti