Töyhtöhyyppien jahtaamista ja kevätfiilistä!

Tsiigailin tänään tonttia harava olkapäällä. Laskin, että jos minut saisi kloonattua kuudeksi samanlaiseksi, niin selviäisin tämän kevään töistä ja saisin pihani kesäkuntoon ennen syksyä. Eh. Mutta kun lääketiede ei ole vielä täydelliseen ihmisklooniin, joka vielä olisi suoraan varusteltu minun tietotaidollani, iälläni ja puutarhafanaattisuudella, niin minun täytyy vain venyttää minun vuorokauteni tunteja pitemmiksi.
          Hulluinta tässä on se, että vaikka nyt jo kädet eivät riitä, aika eivät riitä ja varmasti jossain välissä energiakin loppuu, niin suunnittelin tuonne vanhan pihlajan alle uutta kukkapenkkiä. Olen ennenkin huomannut, että minussa on ikään kuin kaksi persoonaa: emäntä ja piika. Emäntä-puoli miettii koko ajan uusia projekteja, uusia kukkapenkkejä, uusia alueita raivattaviksi. Piika-puoli taas yrittää selvitä nykyisistäkin alueista ja kukkapenkeistä hengissä ja toivoo salaa, että emäntä katoaisi johonkin lattianrakoon eikä ikinä löytyisi!

Nojoo. Nautin keväästä ja kevättöistä, ja odotan kynnet syyhyten, että pääsisi tuonne pensaikkoihin rymyämään ja tekemään kevättä pihalle.
       Laittelin tomaattini isompiin ruukkuihin viikonloppuna. Jotenkin pieni epäilys on herännyt, ettei minun taimista taida tomaatteja tullakaan. Pienet rääpäleet näyttivät niin hentoisilta.. Nyt niiden pitäisi enemmänkin vankistua eikä kasvattaa tuota honteloa vartta, mutta kun "grillihuvila" on vielä öisin liian kylmä niin tappaisin taimet kylmyyteen jos veisin ne sinne. Laitoin kyllä jo pöydät valmiiksi ja siistin paikan taimia varten muutenkin tänään, mutta lämpötila ei taida vielä riittää siihen, että kantaisin taimet sinne... Kunhan yöpakkaset loppuvat, niin sitten ehkä.
       Ajattelin, että tänä kesänä olisin kunniaksi papalleni, joka aikoinaan oli oikein tunnettu hyvistä tomaateistaan. Pappa-parka ei tiennyt minkälainen poropeukalo pojantyttärestä tulikaan! En koskaan nähnyt toista pappaani, vaikka aina on tuntunut, että hänen kanssaan olisin tullut toimeen todella hyvin.

Haravoin tänään pihamaata ja pihatietä ja kaikkea, missä vähän nurmea näkyi. Olen täydellinen naurunaihe naapureissa, mutta joka kesä meidän piha on se, joka ensimmäisenä vihertää ja on sula. Mistähän johtunee?! Haravointi oikeasti auttaa pihansulamisessa senkin puoleen, ettei vesi seiso ylenmäärin nurmella, vaan kun saan kuolleet heinät irti maanpinnasta ja vähän raapaistua pintaa rikki, vesi menee roudan läpi nopeammin, imeytyy maahan ja tadaa! piha kuivaa ja sulaa nopeammin.
          Ja se on vielä kaiken lisäksi älyttömän hauskaa!
          Syyskuussa se ei enää sitä niin paljon ole, kun sitä on tehnyt viisi kuukautta, mutta kun on kuusi kuukautta lapioinut lunta niin haravointi on ihanaa vaihtelua.

Pitäisi kohta ihan oikeasti toteuttaa tuo ulkosaunan siivouskin, niin saisi vihkiä taas ulkosaunan käyttöön vajaan talvikäytön jälkeen. Toivottavasti näitä aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä vielä riittäisi niin ehtisin senkin toteuttaa. Tänään meni siivousenergia tuohon tulevan "kasvihuoneen" siivoukseen, että saadaan sitten taas taimilavetteja pöydät täyteen.
      Äiti ei ole vielä edes siemenpussejaan avannut, mutta ei taida olla suunnitelmissakaan kuin samettikukkien laittoa. Vähän. Näin ainakin suunnitelma oli. En tiedä leviääkö se taas käsiin kuten muina vuosina...

Iltasella kävin juoksulenkillä.
         En osaa pukeutua tähän välikauteen, kun talvikamppeet ovat kuumat ja kesäkamppeet liian kylmät. Nytkin oli pää hiestä märkä kun tulin lenkiltä. Ei hyvä.
        Muuten juoksu sujui mukavasti. Nyt kokeilin hyödyntää takareisiä ja pakaroita enemmän juoksussa ja saada jaloista enemmän hyötyä irti, kun minusta tuntuu, että juoksen etureisillä koko ajan ja jätän isot lihakset jalassa käyttämättä, kuten pakarat ja takareidet. Ei se ainakaan kerralla onnistunut, uuden tyylin juokseminen ja lihasten hyödyntäminen, mutta ne pienet hetket, kun huomasin, että takalihakset teivät töitä, olivat helppoja juoksuaskeleita ja juoksu oli rullaavaa ja kevyttä ja lennokasta. Sitten taannuin vanhoille tavoille ja rupesin juoksemaan vajaavaisesti... Ja asentoa sain korjailla koko ajan. Pitäisi laittaa varmaan korsetti että muistaisin hyödyntää keskivartaloon treenattuja lihaksia enemmän!
        Istuksin tässä oman pöydän ääressä ja vieläkin näkee ulkona vähän eteensä. Ihanaa kun valoa tulee lisää! Tervetuloa!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
192. juoksupäivä (69vko alkaa)
- 1255 km
- 9km kylälenkki+extrat (57min)
- juoksu vähän tuntui tahmealta aluksi ja tuntui, ettei oikein päässyt sen liisteri-vaiheen yli millään. Sitten 5 ja 7 km välillä se askel keveni ja helpottui. Jalat kai vähän lämpeni. 
- oikea akillesjänne ilmoitti olemassa olostaan, mutta ei tuo tainnut sen enempää kipeäksi tulla, ei ainakaan vielä. Alan tuumailla, että jospa miun juoksukengät alkais olla jo uusintaa vajaat?!
- ryhti pysyi suht hyvin. Korjasin moneen kertaa keskivartaloa kun tuntui että läsähdin kun vähänkin ajatukset harhailivat
- askellus lyhyenä, mutta yritin käyttää takareisiä ja pakaroita hyväkseni ja viruttaa askeleen loppuun asti, nostaa kantapäätä kohti pakaraa ja käyttää koko jalkaa enemmän hyväkseni. Ei ihan onnistunut kaikin puolin, vaikka hyviäkin hetkiä oli.
- keli oli ihanan lämmin kevätilta, +7, pilvinen, tiet kuivat