Kävin iltapäivästä lenkillä ja nyt kokeilin sitä tapaa, josta olen jostain artikkelista lukenut, että kun hymyilee ja "leikkii iloista" niin kohta sitten onkin sitä ihan oikeasti. Aivojen huijaaminen on melko helppoa. Loska ja liukkaat tiet eivät kamalasti kannustaneet tämmöiseen aivojen huijaukseen, mutta päätin kokeilla, varsinkin ylämäissä ja virnistelin kuin villipeto juuri silloin kun eniten otti loska ja tossujen lipsuminen päähän.
Kyllä se toimi! En nyt sanoisi että vaikutukset olisivat olleet suuret, mutta kyllä sitä mäen päälle päästyäni hymyilytti jo ihan aidosti. Varmaan jo pelkästään hymyilytti se, että virnisteli keskellä loskaista ja sumuista päivää! Viis siitä! Kunhan hymyilytti.
Naistenpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa mistä pidän naisena olemisesta eniten. Vaikka usein tulee pohdittua sitä, miten miehet pääsevät tässä maailmassa helpommalla, niin onhan naisen elämässä paljon sellaistakin mistä pitäisi olla onnellinen. Jokaisella tietysti on erilaisia juttuja, mutta nämä ovat minun:
- saa olla vähän hupsu, romanttinen, herkkis ja puhua pehmoisia ilman että sitä ihmetellään suuremmin
- voi pukeutua juhliin muutenkin kuin takkiin ja housuihin, saa vähän revitellä helman pituudella, kengillä ja väreillä
- vartalossa on enemmän mukavia muhkuroita, kurveja ja korostettavia ulokkeita, joista jokaisesta pitää olla ylpeä!
- yleensä kaunis hymy ja tuikkivat silmät auttavat asiassa kuin asiassa
- ei tarvitse tuntea itseään surkimukseksi, vaikka miespuolinen olento auttaisi nostamaan painavan taakan, ylettyisi ylähyllylle tai vaihtaisi WC:n valon
- saa syödä suklaata, sillä se vaan yksinkertaisesti vaikuttaa naisiin eritavalla kuin miehiin!
- kaunistautuminen ihan vain omaksi iloksi
- tyttökaverit ja naisystävät ♥
- saa pukeutua sekä naisten että miesten vaatteisiin ja näyttää pirun hyvältä molemmissa!
- olla nuori, ihana, terve ja iloinen nainen hyvässä ja pahassa!! ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
184. juoksupäivä (66vko alkaa)
- 1189,3km
-7.2km kylälenkki (45min)
- juoksu meni ihan hyvin, vaikka nopeasti huomasi, ettei askeleet osuneet ihan niin hyvin kohdalleen kuin ennen ja lipsuminen kipeytti vähän erikoisia lihaksia taas jaloissa: varsinkin polven ympäryslihakset olivat hassuista kohden kipeinä lenkin jälkeen
- hengitys ok
- askelluskin niin hyvää kuin liukkaassa ja loskassa pystyi olemaan, mutta silti jalat väsähtivät yllättävästi. On hauska nähdä onko ilmiö pelkästään siitä että energiaa kuluu ponnistukseen enemmän liukkaalla ja pitämättömällä alustalla vai oikeasti siitä, ettei lihakset vaan ole tarpeeksi vahvat.
- +4 ja räntäinen lumisade, sumu ja pehmeät tiet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti