Uuden vuoden ensimmäinen päivä.

 Uuden vuoden ensimmäinen päivä.
      Kaunis pakkasaamu. Aurinkoinen ja pikkupakkanen. Iltapäivästä olen ajatellut lähteä pienelle kävelylenkille ihan vain kelin takia.
      Nukuin toissayön taas todella huonosti ja aatto meni vähän väsymystä potien. Onneksi iltapäivän juoksulenkki vähän piristi ja teki oloa paremmaksi, mutta kun iltasella oli sitten aika lähteä naapuriin iltakehville, en olisi millään jaksanut lähteä. Näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt mennäkään, en minä siellä oikein mitään tehnyt kun keskustelut pyörivät sellaisissa asioissa, mihin en oikein osannut ottaa kantaa. En lähde enää seuraavan kerran tuollaisiin "iltamiin".
       Onneksi rakettien ampumiset olivat vähäisiä paukahduksia tänä vuonna. Ajattelin vähän katkerasti yölenkilläni kävellessäni, että tietysti ne nyt rauhoittuivat kuin minulla ei ole enää koiraa, joka niitä pelkäisi...

Viime vuoden pahimpia asioita oli ehdottomasti meidän koiran kuolema. Se oli semmoinen paukku viime keväänä, että se lamaannutti minut ihan täysin ja jätti kamalan aukon elämään ja sydämeen. En minä siitä ole vieläkään toipunut vaikka kohta siitä tulee jo vuosi, tuskin toivunkaan. Jotenkin se vaan pomppaa esiin tämän tästä ja on ajatuksissa koko ajan. On ikävä ja kaipaan kamalasti niitä kävelyretkiä, joiden aikana sai nauttia koiran seurasta ihan vaan yksikseen. Niitä kahdenkeskisiä retkiä kun sai nauraa ja hihitellä sen touhuja...
       Toinen semmoinen viime vuoden huonompi puoli oli olematon kesä. Kaipasin todella lämpöistä ja mukavaa kesää ja sitten sitä ei tullutkaan. Oli vain sateinen ja kylmä välikausi kevään ja syksyn välissä. Ja samaan hengenvetoon voisin todeta tästä talvesta, että alkutalvikaan ei nyt kamalia kehuja saa aikaiseksi.
        Ja tietysti erilaiset menetykset ovat aina semmoisia, jotka jäävät mieleen kun vuotta katsoo taaksepäin. Tietysti työkaverin kuolema joulukuussa on lähin ja ajatuksissa vielä aika pinnalle. Mutta alkusyksystä lopetin kirjeenvaihdon erään ystäväni kanssa, josta oli tullut vuosien aikana kamalan tärkeä. Ikävöin usein meidän yhteistä huumorintajua ja juttuja, semmoista tavallista ajatustenvaihtoa.
          Mahtui vuoteen muutakin surullista, mutta missä vuodessa ei suruja olisi.

Ehdottomasti paras asia viime vuodessa oli se, että sain rinnalleni semmoisen ihmisen, jonka kanssa on pidetty yhtä melkein kymmenen vuotta. Ei niinkään parisuhteen muodossa vaan muuten, ystävyys syveni rakkaudeksi.  Tuntuu hyvältä olla sellaisen ihmisen kainalossa, jonka tuntee ja tietää, että toinen on siinä vain ja ainoastaan sen takia, että haluaa. Ja kun on ollut pitkään yksin, toisen läsnäolo ja rakkaus tuntuu mahtavalta! En odottanut turhaan sitä oikeaa ♥
        Toinen onnistuminen liittyy työhön. Sain viime vuoden aikana taas rutkasti lisää itseluottamusta töiden suhteen, kun selvisin vaikeasta kesästä melko hyvin hyvän porukan tuella. Itseluottamus kasvoi, mutta myös kunnianhimo töiden suhteen sen mukana. Lisävastuu ja tekemisen haasteita kaipailisin lisää.
          Oma elämä on yksi asia, joka viime vuonna vahvistui varmaan parisuhteen myötä. Nautin siitä, etten ollut enää niin kiinni ja sidottu näihin ihmisiin vaan sain levitellä siipiä ja haaveilla omasta elämästä vapaasti ja vailla sen suurempaa pelkoa tai huolta tulevasta. Tuntuu hyvältä hypätä tulevaan, kun ei tarvitse hypätä yksin.

Viime vuosi oli kaikessa karmeudessaan ja kauneudessaan opettavainen, antelias, raaka ja surullinen, mutta elämää täynnä. Toivottavasti ensi vuosi toisi mukanaan vähemmän menetyksiä ja enemmän onnen ja ilon hetkiä. Avoimella mielellä valmis uuteen vuoteen.

P.S. Uudenvuodenlupausta en sen enempää tehnyt. Kunhan nyt saisi juoksuharrastuksen pidettyä kalenterissa, kehittymään siinä paremmaksi ja vahvemmaksi. Voittamaan itseni kerta toisensa jälkeen ja saamaan sellaisen kunnon, vartalon ja hyvän mielen, kun haluan. Treenaukseen kai minun lupaukseni painottuu tänäkin vuonna ja kevättä kohti mennessä se vaan vahvistuu ja into kasvaa!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
31.12.2015
161. juoksupäivä (1v 4vko)
- 1033,2km
- 7km metsätielenkki (43min)
- juoksu kulki taas moitteettomasti. Lyhyempi askel teki siitä helpompaa ja hauskempaa.
- ryhti pysyi koko ajan hyvänä, joten kai keskivartalossa kuitenkin jotain lihaksia jo on...
- hengitys onnistui kun oli vähän lauhempi keli ja vaatetus oli muutenkin sopiva
- -2 pakkasta, aurinkoinen ja ihana keli!
- mukava juoksu ja vuoden viimeinen!
- Hyvä tulos ekan juoksuvuoden kilometreiksi!