Pakkasnesteitä suonissa.

Kaikki olisi hyvin, jos tuo lämpötila olisi plussaa, mutta kun tänä aamuna kurkistin mittariin niin elohopea oli valahtanut melko alas. Iltaa kohden asteet vain lössähtivät edelleen ja äsken se taisi olla jo -30 asteessa. Elämme siis jotain kolmatta jääkautta lukemien mukaan! Luonto Äidillä on hyvä huumorintaju. Maan lapsoset pyytävät loskaisen ja talvettoman alkutalven jälkeen vähän pakkasta ja vähän lunta, niin Luonto Emo närkästyksissään sitten viskaa vähän lunta ja vähän pakkasta... Kun mikään ei meille kelpaa!
         Tämä kelpaa. Enemmän kuin hyvin. Tämä kelpaa!
         Torpan lämmittämiseen vierähtää tovi jos toinenkin näillä ilmoilla, kun pitää kahden tulisijan välillä juosta. Hyvin on lämpö kuitenkin tuvassa pysynyt, ei nyt ihan kuumuuteen asti, mutta sen verran kuitenkin, että on miellyttävä olla eikä tarvitse villapaidoissa (välttämättä) kuljeksia - jos ei tahdo!
          Tämän päivän juoksun jätin välistä kovan pakkasen takia. En tahdo jäädyttää jalkojani enkä saada keuhkokuumettakaan hengästymisestä. Katsotaan sitten jos viikonloppuna vähän keli paranisi... Kävelemässä kävin ja posket sain punaiseksi. Kauniita ovat nämä tämmöiset pakkaspäivät kun aurinko paistaa vielä suhteellisen matalalta ja värjää taivaan vaaleaksi. Mutta myöntää täytyy, että ajattelin tänään jo kasvimaata ja kukkapenkkejä ja shortsi-kelejä...

Lukemista kevääksi!
        Tässä pinossa on nyt niin joulu-ale ostokset kuin myös sitten netti-antikvariaatin aarteita. Pehmoista ja huoletonta lukemista lämpeneviin iltoihin, kunhan nyt kevät ehtii sinne asti. Ja helmikuussa on tuloss Jojo Moyesiltakin jälleen uusi kirja, jatko-osa kirjaan Kerro minulle jotain hyvää. Odotan sitä kovasti! Leffakin pitäisi olla tuloillaan myös, olisikohan ollut maaliskuussa... En ole varma.
          Kate Jacobs on ihan uusi tuttavuus, mutta lueskelin muutaman lukijan kommentin ja muutenkin vähän kirjoista, ja ajattelin kokeilla. Cecilia Ahernia luin viimeksi silloin kun häneltä ilmestyi kirja P.S. Rakastan sinua.. Kirja ei ollut hassumpi, mutta olin kai vähän liian nuori silloin tajuamaan kirjan syvempiä tarkoituksia. Siksi onkin hauska luke nyt vähän vanhempana kirjailijan teoksia ja katsoa, löytyykö niistä uusin silmin katsottavia näkökulmia. Genre on kuitenkin varsin osuvaa; rakkautta, sen menettämistä ja löytämistä.

Iltasella piti sitten kokeilla kuntoilijoiden hittireseptiä: banaanilettuja.
         Ainekset ovat varsin yksinkertaiset. Banaania ja kananmunaa ja vähän rasvaa paistamiseen. Tein seoksen vähän tummentuneista banaaneista niin letut saivat jo valmiiksi makeutta, niihin olisi kai voinut lisätä jotain makeutta vähän jos olisi halunnut, mutta minä halusin kokeilla niitä ihan naturel! Sauvasekoittimella tein seoksen banaanista ja kananmunista ja paistoi pannulla. Vähän ikävä taikina paistaa, kun ei jähmettynyt samalla tavalla kuin normaali lettutaikina ja sitten kun sen sai käännettyä alkoi se olla jo melko tumma... hankalata!
          Ja makukin oli varsin erikoinen. Maistui lämpimältä banaanilta ja ehkä minun makuuni liiankin makealta... Terveellisiä ovat, mutta makuun pitää kyllä tottua ennen kuin näitä lettusia pistelee poskeen nautinnolla ja ilolla. Tulipa ainakin kokeiltua!

Nyt taidan kömpiä peittojeni alle. Nämä pakkaspäivät tai siis pakkasyöt ovat hyvä tekosyy kääriytyä moneen peittoon, vaikka ei niin suurta tarvista olisikaan useammalle peitolle. Se on vain minusta hauskaa, että löydän itseni aamulla peittovuoren alta lämpimästä ja pehmeästä ♥ Pakkasen iloja!

P.S. Olen harkinnut luistelua. En edes muista milloin luistelin viimeksi, mutta jospa tänä talvena kokeilisi...