Auringon voimaa!

Olen sanonut sen aikaisemminkin, että auringolla on ihmeellinen voima. Huomasin sen taas tänään. Pari päivää sitten olin ihan mieli maata myöten, masensi ja itketti ja olo oli kurja ja kurjempi, mutta eilen siivosin kuin hullu, kevätsiivousta muka, ja tänään kun paistoi aurinko vaalean siniseltä taivaalta olo oli kuin västäräkillä joka on juuri oppinut lentämään! Ei olisi maassa pysynyt jalat ollenkaan!
           Ihanaa!

Rannalla en todellakaan ehtinyt tänään käymään, joten kuvat ovat vanhat, mutta jotenkin nämä jäätyneet kivet keskellä järveä kuvaavat olotilaani niin täydellisesti, että etsin vanhoista kansioista nämä koristamaan tämän päivän postausta.
        Laitoin aamusta uuniin tulet ja lisäsin vielä puitakin, vaikka ulkona ei ollut kuin pari astetta pakkasta. Aurinko paistoi enkä olisi millään malttanut odottaa, että pääsisi lenkille. Olin nimittäin vakaasti päättänyt, että tänään lähden lenkille ja JUOKSEN viisi kilsaa koko matkan.
        Noh.
        Sitten soi puhelin ja töistä soitettiin, että verokortti palkanlaskijalle niin kuin olisi jo. Hmmm. Olin tästäKIN asiasta kysynyt jo alkuviikosta ja oli sanonuttu että ensi viikko riittää hyvin ja nyt sitten toinen taho soitti, että tänään tai en saa palkkaa vasta kun maaliskuussa. Ja jotenkin ärsyttävästi lisäsi vielä, että jos ei ole pikkurahasta puutetta, niin ei sitten tarvitse mitään tehdä... Ai että suututti. Sanoin iloisesti vain, että hyvä kun soitti... Olisin hyvä vetäjä sellaiselle kurssille kuin "Miten käännät negatiivisen energian positiiviseksi hymyksi".
        Toimisto ei ollut auki kuin muutaman tunnin joten vetäsin liian hyvät hiilet uunista, tempasin nutut ja verokortin mukaan ja ajelin liukasta tietä kaupunkiin. Vein kortin ja onneksi toimiston naiset suhtautuivat verokortin "myöhästymiseen" paremmin. Luojan kiitos heistä!

Kotiin päästyäni vetäsin lenkkikamppeet niskaan ja lähdin juoksemaan, vaikka vatsa kurnikin jo koko päivän syömättömyys. Vähän rusinoita ja vettä ja auringonpaisteen keskelle. Puolet matkasta meni hyvin, mutta kyllä huomasin, että juoksemisessa on kahden viikon tauko... Tuntui kuin olisi raahannut tonnin painoisia pökkelöitä jalkojen tilalla mukana. Koko matkan juoksin, mutta ei sitä nyt oikein rennoksi juoksuksi voi sanoa. Pitää varmaan sunnuntaina kokeilla uudelleen jos on hyvä keli...
            Sitten makasinkin kuin nyljetty nahka sohvalla ja nautiskelin täydestä mahasta ja juoksu euforiasta. Oli kamala ikävä oikeata kevättä, lämpösiä auringon säteitä, lintujen laulua ja nurmilaikkuja! Ja eletään vasta tammikuun viimeisiä päiviä... huokaus....


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
167. juoksupäivä (60vko)
-1060,8 km
- 5 km kylälenkki (36min)
- juoksin jo tänään koko matkan, vaikka eipä sitä nyt voi oikein aikaisempiin juoksuihin verrata, ajastakin näkee ettei ihan putkeen menny vielä
- jalat painoivat tonnin, vaikka happea sainkin ihan suht hyvin
- päällä oli melkolailla sopivasti nuttuja
- ihana aurinko! -1 pakkasta ja ihan kiva olosuhde tielläkin, ehkä vähän pöpperöinen