Olen edelleen nuhassa ja yskässä, vaikka limaa irtookin kummastakin. Mistä sitäkin riittää! Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja ajatella, että tämä iisisti ottaminen on samanlaista itsestään huolehtimista kuin kuntoilu tai hyvin syöminen, mutta nyt alkaa riittää! Pohja se on tässäkin kärsivällisyyden säkissä! Alan olemaan ihan sekaisin jo pelkästään siitä, etten pysty tekemään ulkona mitään. Nenä jäätyy ja limakalvot huutavat heti hoosiannaa kun yritän vähän pihamaalla tepastella. Suun ja nenän edessä pitää olla kaulaliinaa ja kauluria niin että silmäripsissä huuru muuttuu jääksi.. Haluaisin vaikka tehdä lumitöitä kolalla tai jotain sellaista, että saisi kehoa liikkeelle. Kaksi viikkoa ilman juoksua ei kuulosta vielä mitenkään pahalta, mutta tuntuu kyllä siltä! Pää on ihan turvoksissa kaikista ajatuksista, mitä en ole päässyt lenkkipolulle jättämään!
ARG!
Hyvässä (tai siis huonossa) tapauksessa tämä menee johonkin vielä - korviin tai poskionteloihin - ja olen kipeä juhannukseen asti! Hyvästi kevät! Hyvästi ihana olo!
Olen pahoillani, mutta kun tungen näitä ajatuksia jo päiväkirjaan niin ei näköjään niidenkään sivut riitä, kun sitä pahaa mieltä pitää tulla vielä tännekin purkamaan. Pitäisi keskittyä positiivisiin ajatuksiin, kun se kuulemma auttaa siinä missä vitamiinitkin! Kokeilen. Heti huomenna...
Tänään ystävä soitteli, kun ihmetteli ettei ole kuulunut minusta mitään. Sanoin, että olen ollut kipeänä ja sosiaalisuus ei ole ollut ihan kärkisijoilla siinä listassa, että mitä tekee mieli olla... Niillä oli ollut koira vähän kipeä ja sitten tuli nämä kovat pakkasetkin. Siinä kun kuunteli toisen koira-arjen tarinoita, tuli taas ikävä omaa koiraa. Liekö sairastumisetkin johtuu pelkästään siitä, ettei talossa pyöri karvaista otusta lisäämässä vastustuskykyä?! Ikävä on ainakin... Koiran olemassa olo teki arjesta parempaa monessakin mielessä ja jos minun tulevaisuuteni ei olisi näin epävarma, niin voisin varmasti jossakin vaiheessa edes harkita koiran ottamista. Tässä elämänvaiheessa se olisi kuitenkin väärin sekä koiraa kohtaa että typerää minulta, jos ottaisin koiran enkä oikein tietäisi missä sitä ollaan vuoden tai kahden tai viiden vuoden päästä. Pikkusisko on puhunut myös että hankkisi koiran. Se koira-arki osaa kuitenkin olla aika sitovaakin, ei silloin lähdetä viikoiksi reissuun ja jätetä koiraa sinne tai tänne. Koiraan sitoudutaan ja siitä huolehditaan niin kauan kuin elonpäiviä riittää. Ja yksi mietinnän aihe on juuri se hetki, kun ne elonpäivät loppuvat. Oman koiran lopettaminen on hirveimpiä asioita, joita olen joutunut kokemaan, joten olen sen suhteen vielä aivan vereslihalla.. En ihan heti olisi valmis toiseen samanmoiseen reissuun...
Ikävä on kova kuitenkin. Niin kova, ettei välillä saa henkeä...
Tänä vuonna haluaisin tehdä meidän kasvimaasta todella helppohoitoisen. Viime kesänä oli märkää ja kylmää ja kasvimaa jäi vähän unholaan meidän remontin takia, mutta nyt kun olisi remonttivapaa kesä tuloillaan, niin olisi aikaa paneutua myös kasvimaahan. Vinkkejä otetaan vastaan erityisesti rikkaruohojen poistoon tai niiden eliminointiin. Katetta olen harkinnut kuin kuitenkin nurmesta sitä "noyhtää" kuitenkin jonkun verran tulee... Ja kasteluvaunua pellon laitaan. Ja hunajakukkaa kurkun viereen houkuttelemaan pölyttäjiä.
Kuten sanoin. Alan olemaan kevätmielellä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti