Ensimmäinen nurmen ajo koleassa säässä

Tänään ajoin ensimmäistä kertaa tänä kesänä kokonaan pihamaani nurmen. Aikaa meni yllättävän paljon, kun kuitenkaan nurmi ei ole vielä ihan siinä kasvun vauhdissa kuin mitä se sitten muutaman viikon päästä on.
        Ja ilma oli kolea. Melkein tuli kylmä kun koneen päällä istu kolmatta tuntia... Mutta kivaa oli tehdä piha siistiksi ja hyväksi. Leikattu nurmi on ehdottomasti parhaimpia tuoksuja edelleen mitä tiedän! ♥

Vietettiin Miehenmurrikan kanssa hyvin rauhallinen viikonvaihde. Ihan tietoisesti rauhoitin Miehen kolmen päivän viikonlopun niin hyvin kuin pystyin sillä varsinkin viime viikko oli jälleen aika stressaava viikko hänelle.
      Lauantaina käytiin ajamassa Helsingissä toisen siskon pojan yksivuotissyntymäpäivillä ja voin sanoa, että kolme tuntia ajoa, kaksi tuntia kahvittelua ja kolme tuntia ajoa on aikamoinen keikka! Vaikka ajettiin kaikki yhdessä, siis me Miehenmurrikan kanssa ja minun vanhempani, samalla autolla, niin tuntui ettei ollut kyllä mitään väliä sillä oliko 70-vuotias vai 30-vuotias. Yhtä lailla väsytti sekä illalla että seuraavana päivänä. Hoh!
       Synttäreillä oli paljon pieniä lapsia, vuodesta aina seitsemään ikävuoteen asti ja siskonpoika oli alkuun ihan hämmennyksissä niin monesta leikkikaverista. Ihan mahtavaa kuitenkin, että suvusta löytyy leikkikavereita, kun poitsu on vielä tällä hetkellä siskon ainut lapsi.
       Ajattelin jo syntymäpäivillä vähän jo sitä, että olin koko talon ainut lapseton ihminen. Muilla vierailla oli ainakin se yksi lapsi, toisilla kaksi. Niillä oli omat juttunsa synnytyksistä esikouluun. Minä olin auttamatta ulkopuolinen, olen tuntenut sen tunteen jo pitkään, mutta nyt se näkyi selvemmin kuin milloinkaan. Koko talo oli täynnä ihmisiä, joiden ajatuksista tai elämästä minulla ei ollut mitään hajua - siis vanhemmuuden suhteen!
        Vähän sama fiilis tuli sunnuntaina äitienpäivänä kun toivotin omalle äidilleni hyvää äitienpäivää ja pian tuli siskolta ns. joukkoviesti kommentilla "hyvää äitienpäivää äideille!" eli toisinsanoen meidän porukassa minä olen ainut joka ei ole äiti... Olisihan sisko tietysti voinut laittaa myös niin, että hyvää äitienpäivää kaikille muille paitsi minulle, joten pientä hienovaraisuutta viestissä oli.
         Se vaan näyttää unohtuvan aika nopeasti millaista oli kuulua lapsettomaan joukkoon ja miltä se lapseton olo tuntui kaikkien äitien ympärillä, kun oma lapsi istuu sylissä... Senkin huomasin lauantaina...

Viikonloppu oli kolea ja kaivattiin Miehenmurrikan kanssa jo vähän kesäisempää säätä. Miehen mukaan viikonloppu meni hurjan nopeasti, vaikka yritinkin muut vapaapäivät pyhittää levolle ja palautumiselle mahdollisimman hyvin.
       Minulla edelleen pyörii tämä oma tilanne päässä aika tavalla. Vaikka miten yrittäisin todistaa itselleni, että mitä väliä siitä mitä muut mahdollisesti ajattelevat, tämä tilanne on nyt vaan minun elämääni tällä hetkellä enkä saisi tuntea näin pahaa mieltä siitä kuin mitä tunnen! Jotenkin tämä oli mahdollisuutena koko ajan sen jälkeen kun lähdin kaupungin seurakunnasta... Silti tilanne tuli vähän vasten kasvoja.
        Toisaalta ehkä todella tarvitsin tämä ravistelun, että uskaltaisin vihdoin tehdä jotain omaa.

Tänään oli taas aikaa ajatella kun ajoin nurmea melkein viisi tuntia. En minä sen suurempaan totuuteen asiassa päässyt, mutta tein taas vähän eteenpäin sitä ajatusprosessia, mitä tämmöisen tilanteen läpikäyminen vaatii!

Kun olin saanut nurmen ajettua, en ehtinyt kuin sisälle kun isolle niitylle lennähti muutama huligaani. Kurki on ollut jo kuukauden repimässä sammaleista kohtaa niitystä mullokselle, joten se joatkoi hommaansa edelleen, mutta kaveriksi se oli ottanut muutaman hanhen!
        Ajattelin, että mitähän vielä!
        Ai niin!
        Ei ollut kameraa aamusella kaulassa, mutta ensimmäinen haarapääsky on nähty, joten nyt on sitten virallisesti kesä, vaikka eipä tuo nyt kamalasti siltä tunnu! Varsinkaan lämpötilojen suhteen.
        Juoksin iltalenkinkin pipossa ja hanskoissa. Ihan kuin syyskeleissä konsanaan!
        Tänään juoksin melkein puolet matkassa poluttomassa metsässä ja täytynee rehellisyyden nimissä sanoa, että ohi juokseva kauris juoksi metsässä paljon sulavammin! Komea ilmestys sekin! Hetken aikaa pelotti, että tuleekohan vielä hirvikin vastaan, mutta selvisin sentään siitä tapaamisesta...
        Epävakaata se taas lupasi viikoksi. Pitäisi saada kukkapenkit taas kondikseen kertaalleen, kun ovat alkaneet kasvaa. Ei pääsisi rikkaruoho täysin valtaamaan alaa..

Pihamaan huligaanit

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 10.5.2019
587. juoksupäivä (214 vkoa täynnä)
- 3544.2 km
- 1 km pyramidiharjoitus (20 min)
- jalat olivat sen verran kipeät takareisistä edellisten päivien pihahommista niin ajattelin tehdä pyramidiharjoituksen viikon päätteeksi
- ihan sopivan raskas treeni siihen fiilikseen
- alkoi satamaan heti alussa, mutta juoksi kuitenkin
- askel oikein nopeassa juoksussa ei oikein toimi vieläkään
- +8, sateinen ja ukkostakin oli ilmassa

maanantai 13.5.2019
588. juoksupäivä (215 vko alkaa)
- 3550.6 km
- 6.4 km metsätie+polkujuoksu (49 min)
- metsäjuoksu on yllättävän raskasta kun maa pettää jalkojen alla eikä olekaan ihan niin napakka astua kuin asfaltti tai hiekkatie
- juoksufiilis kyllä kasvoi kun sai juosta välillä ihan jotain muuta kuin näitä samoja lenkkejä
- Askellus parempaa ja vaikka edelleen pitää vähän katsoa ja vahtia etten palaa huonoihin vanhoihin tapoihini niin alkaa olla jo paljon iisimpää pysyä pose method-juoksussa
- ryhti kestää kohtuullisen hyvin 
- pakarat hyvin käytössä
- lantio mukana
- +10, vähän kolea ilta, muuten kiva juoksu