Tänään hätyyteltiin jo hellerajaa ja minäkin sain vetää lyhyttä lahjetta jalkaan ♥
Tänään oli täydellinen huilipäivä, jarrutuspäivä, enkä tehnyt muuta kuin otin kiinni vähän kirjeiden kirjoittamista. On roikkunut kirjeenkirjoittaminen tämän kevään alla pahasti jo monta viikkoa, joten nyt tänään nappasin sen agendaksi.
Toki koulin tänään minut taimet suurempiin ruukkuihin.
Luulin, ettei niistä mitään tulisi, kun kevät alkoi niin kylmänä eikä piippoja näkynyt mullan pinnan yläpuolella millään, mutta niin vain ilmestyi pieniä taimenalkuja kuitenkin sen verran, että jos selviävät loppuun asti, saan kyllä kasvimaalle kivan alun sekä kurkuista että samettikukista.
Ihastelin tänään tämän hetkistä luontoa ja sen väriä. Koivut ovat vielä hetken vaalean vihreitä ja nurmikin vielä tovin heleää ja vaaleaa ennen kuin saa kesän pidetessä syvemmän vihreän harteilleen. Nautin kesäkelistä ja imin itseeni jälleen voimaa ja vahvuutta uudelle viikolle.
Luen Liisa Uusitalo-Arolan kirjaa
Uuvuksissa ja olen tehnyt kirjassa olevia tehtäviä ja testejä. Viimeksi tein VIA-testin missä keskitytään ihmisen vahvuuksiin. Testi kertoo oikeastaan sen mikä sinussa jo nyt on, mutta et vain osaa käyttää powereitasi oikein. Testin jälkeen luonteenpiirteet tai luonteen vahvuudet listataan 1-24 joista top 5 ovat ne tärkeimmät. Niistäkin tosin tyypillisesti 1-2 on opittua vahvuutta ja 2-3 virallista luonteen vahvuutta, jotka kuvaavat sinua parhaiten.
Testin löydät
täältä.
Se vaatii rekisteröinnin, mutta on ilmainen eikä sivu lähetä sinulle postia jos et halua. Itse halusin ja olenkin saanut muutaman mukavan harjoituksen, joita voin hyödyntää arkielämässä juurikin omien vahvuuksieni näkökulmasta.
Suosittelen testin tekoa. Minulle ainakin muutama luonteenpiirre tuli ahaa-elämyksen kaltaisena yllätyksenä, mutta kun niitä vähän pohdiskelin, huomasin että ne todellakin istuvat minulle parhaiten. Silloin kun hyödynnän vahvuuksiani niin todella tunnen olevani enemmän minä itse ♥
Naapurin miehet olivat tänään peräkanaa pellolla kahdella traktorilla. Toinen äesti mullan hienoksi ja tasaiseksi, toinen keräsi kivet pois. Ja murjoivat meidän pajupuunkin siinä samalla ja jättivät oksatkin vielä siihen. Suututti. Isä sanoi, etten saa mennä siihen ihan heti niitä korjaamaan, on kuulemma mielenosoitusta jos menen! Sitähän se juuri olisi, että jos karsii puuta, pitäisi viedä karsitut oksat pois eikä jättää siihen lojumaan... Miehet! Naapurin miehet varsinkin!
Meidän pihalla asustelee tällä hetkellä pieni pupun poikanen. Tai ei se enää mikään ihan pieni ole, mutta kuitenkin hurjan kaunis, siro ja pieni ♥ Minulla oli aikoinaan pupu lemmikkinä ja siitä asti olen vähän ikävöiden miettinyt, että olisi silloin pitänyt olla parempi emäntä sille pupulle. Nyt olen moneen kertaan miettinyt, että olisi kiva jos olisi joku pupunen hoidettavana, vaikka aina se ajatus palaa siihen samaan asiaan. Menetykseen. En tiedä onko minusta enää läpikäymään sitä uudelleen, kun koiran kanssakin kestää ja kestää tämä surutyö.
Tämä pieni rusakon poikanen oli kuitenkin tänään ihanasti kuvattavana enkä ole koskaan nähnyt villipupun heittäytyvän maahan makaamaan kuin ei olisi huolen häivää maailmassa eikä olisi ollenkaan saaliseläinten ruokalistalla! Mikä opetus meille stressaantuneille ihmisille: jos saaliseläin pystyy rentoutumaan noin tyystin, miksi siis ei me! ♥
Katsokaa ja ottakaa opiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti